Ojennan sinulle kielikukkasia marraskuun

Tekstityöt tuottavat usein kielikukkassatoa, ihan lisäbonuksena. Marraskuun opinnäytetyö-, kypsyyskoe- ja lehdenlukurupeamat ovat tarjonneet nauruterapiaa, kun katse on löytänyt tekstistä omintakeisia kielikuvia tai veikeitä sanajärjestysratkaisuja. Lukijansa voi hämmentää tai häntä voi (usein tahattomasti) virkistää kielen keinoin, olipa virkistys lähtöisin toimittajalta tai lainaus joltakulta.

Tämän päivän Metrossa oli juttu pahoinpidellystä Mehukatti-maskotista, joka palaa töihin. Jutussa oli haastattelusitaatti:

- Kyllä se vähäksi aikaa pysäytti miettimään. En tuntenut heitä. Voi olla, ettei Mehukatti niiden päivää kauheasti piristänyt. Järjen köyhyyttä se on, että maskottiin pitää käydä käsiksi, kun lapsiakin oli ympärillä.

Viikon kypsyyskokeiden joukosta löytyi kielikuvilla hersyttelyä:

"Konseptimme ei onneksi jäänyt leijailemaan vaan sai jalat alleen."

Kirjoittaja ei kuitenkaan tainnut tarkoittaa konseptin pikaista maisemista häipymistä vaan sen konkretisoitumista ja selkeytymistä.

Pilkuista en tässä yhteydessä ala jankuttaa (jankutin jo aiemmassa postauksessani). Yhdys sana virheetkin jääkööt toiseen kertaan, samoin AlkukirjainOngelmat. Mutta tällä haavaa huomio kiinnittyi epäsuoriin kysymyslauseisiin, jotka jostakin kumman syystä saivat usein alkuunsa että-konjunktion. Esimerkiksi tähän tapaan:

 "On tärkeää selvittää muun muassa, että mitkä ovat niitä kanavia, joiden kautta opiskelijat tavoittaa parhaiten."

"Kuva 3 havainnollistaa, että millaisen polun läpi asiakas kulkee."

Ikään kuin sivulauseen alussa olisi aukko, joka on tarpeen tukkia. Referointiaikeita lienee halu tähdentää että-konjunktiolla, mutta kirjoitetussa tekstissä että näyttää tällä tavoin käytettynä hassulta.

"Vuoden kuluttua voidaan todeta, että onko tarpeen tehdä uusi viestintätyytyväisyystutkimus."

Toinen marrasteksteissä runsaasti edustunut ilmiö oli pronominien käytön sekavuudet. Joka- ja mikä-pronominien työnjako tuntui monesti unohtuneen, ja viittaussuhteissa oli epämääräisyyksiä:

"Markkinointi on ennen kaikkea tapa ajatella, ja sen toimintaperiaate linkittyy lähes jokaiseen toimintoon, mitä organisaatiossa tehdään."


"Tästä vanhasta tavasta on vähitellen luovuttu työntekijöiden harmiksi ja se voi vaikuttaa myös työmotivaation heikkenemiseen."

Näitä lukiessani mieleen muistui muinainen lehti-ilmoitus, jossa mattokutomo herkisteli miesasiakkaita mainoslauseella "Yllättäkää vaimonne. Tehkää se matolla." Kovasti yhä toivon, että kyseessä oli harkittu kieli-ilottelu.

Virusvaroitukset saavat varuilleen

Nettinaiivius voi johtaa mielenrauhan menetykseen ja turhaan touhuun. Meiliini putkahti ihan asiallisesta lähteestä varoitusviesti, jota kehotettiin lähettämään ystäville tiedoksi:

Lukekaa seuraava varoitusteksti!

Ilmoita kaikille kontakteillesi mahdollisimman pian!!

Huomioi lähipäivinä: jos saat viestin "POSTCARD", tai viestin joka sisältää

liitteen "Vykort från HALLMARK", älä avaa kumpaakaan, huolimatta siitä keneltä sen saat! Se on virus, joka avaa maisemakortin, joka tuhoaa C-kovalevyn koneeltasi!

Tämä virus leviää tuttujen sähköpostiosoitteiden kautta. Se on syy miksi sinun tulisi ilmoittaa kaikille osoitelistallasi oleville! On parempi saada varoittava viesti 25 kertaa kuin vastaanottaa virusviesti ja avata se!!

Ilmoita kaikille ystäville.

MUISTA: Jos lähetät tämän heille, tulet huolehtineeksi kaikista!

No niin, mitäpä tapahtuisi, jos viestin lähettäisi kaikille ystävilleen ja tulisi nin "huolehtineeksi kaikista"?
 
Ystäväni kommentoi viestiä erään ison yrityksen IT-johtajan sanoin:

"Moikka,


oli selvästi ketjukirje, joita ei saa lähettää eteenpäin (koska vuirukset tungetaan juuri ketjukirjeisiin), vaikka viestissä juuri päinvastaista kirjoitetaan."

Ketjuttamalla saanee siis aikaan kaaoksen, josta ei hyvää seuraa. Ehdin viestittämään asiasta (onneksi vain) puolelle tusinalle. IT-pomon kommentin jälkeen lähetin "uhreilleni" uuden viestin, jossa varoitin varoitusviestistä. Paljon melua, toivottavasti tyhjästä - ettei tule jälkipyykin pesua. Tuli vähän tyhmä olo, kun jälkijättöisesti tunnisti digimaailman vaaroja ja oman naiiviutensa. Oppia ikävä kaikki, ystäväni totesi.

Älä siis lähetä varoitusviestejä, älä myöskään välitä niitä. Yritysten IT-osastot varmaan hoitavat tonttinsa tältä osin ihan ilman amatöörejä.

Sivukirjastojen sietämätön keveys

Helsingin päättäjät ovat salaa valmistelleet viiden sivukirjaston lakkauttamista. Lakkautuslistalla ovat Tapulikaupungin, Vallilan, Puistolan, Pitäjänmäen ja Pukinmäen pienet kirjastot. Vedotaan kiinteistökustannuksiin. Niinpä, varmasti tulee huikeat säästöt tästäkin uroteosta, mikäli se pääsee toteutumaan.

Mikä neuvoksi? Addressit vai yhteydenotot päättäjiin? Kansalaisaktiivisuus pelasti taannoin Käpylän sivukirjaston täystuholta. Kirjastoa oltiin tomerasti lakkauttamassa, vaikka alueen asukkaat sitä suosivatkin.

Mitä sanoo kirjastolaki? Yleisten kirjastojen tulee tarjota kirjasto- ja tietopalveluja. Niiden tavoitteena on turvata väestölle tasavertaiset mahdollisuudet

• sivistykseen
• kirjallisuuden ja taiteen harrastamiseen
• tietojen, taitojen ja kansalaisvalmiuksien jatkuvaan kehittämiseen
• elinikäiseen oppimiseen
• kansainvälistymiseen.

Monelle väestöryhmälle on tärkeää, että kirjasto sijaitsee kodin ja lähipalvelujen tuntumassa. Jos sivukirjastoja lakkautetaan ja palvelut keskitetään isoihin yksikköihin, kirjastonkäyttäjät joutuvat taittamaan pitkänkin matkan päästääkseen nauttimaan lakisääteisistä kirjastopalveluista. Tasavertaistako? Seniorit, liikuntavammaiset, vähävaraiset ja lapset ovat tässäkin heikoimmassa asemassa. Viitsivätkö nuoretkaan sankoin joukoin siirtyä kauempana sijaitsevan isomman kirjaston asiakkaiksi?

Verkon uudisasukas sosiaalisen median hallinnan keinoja etsimässä

Sosiaalinen media on kaltaiselleni verkon uudisasukkaalle jatkuvan oppimisen paikka. Välillä vähän ahdistaakin, kun ei ole pysyä kärryillä sen tapahtumista. Aktiiviset ajan tasalla pysyjät ja verkkonomadien alati kasvava joukko sentään tarjoavat aiheeseen tarttumapintaa ja opastusta.

Sosiaalisen median vinkkibingo listaa näppärästi joskin hiukan pitkästi vinkkejä, jotka saattavat auttaa sosiaalisen median syvissä vesissä uivia.

Tämän tiistain arkinen haaste on koettaa selvityä opiskelijahallinnon ohjelmasovelluksista. Toiveissa voi lähteä vaikkapa siitä, että ne ylipäänsä toimivat, siis teknisesti. Sitten voi toivoa, että ohjelmien väliset tiedonsiirrot ovat sujuneet. Ne ohjelmat eivät edusta sosiaalista mediaa.

Tekijänoikeuslain työsuhdeolettamus on syvältä

On pöyristyttävää, että kulttuuri- ja urheiluministeri Wallin puuhaa tekijänoikeuslakiin muutosta, jonka myötä työntekijän tekijänoikeudet siirtyisivät työnantajalle. Jos muutos toteutuu, mistä enää riittää motivoituneita tekijöitä, jota suostuvat luopumaan näin perustavasta oikeudestaan?

Tekijänoikeus syntyy aina, kun teos ylittää teoskynnyksen, onpa sitten kyse opettajan tai virkamiehen luomasta esitysaineistosta, pitkän työn tuloksena syntyneestä taideteoksesta tai käden taitojen tuloksesta. Jos esimerkiksi nuo tuotokset on tehty työ- tai virkasuhteessa, olisi tekijänoikeus työnantajalla eikä tekijällä itsellään. Haloo! Ei voi olla eettisesti oikein vaatia tekijää suostumaan moiseen.

Toki voi käydä niin, ettei kiinnostavia, omaperäisiä ja taidokkaita tuotoksia sitten enää luoda, jos olisi ilmeistä, että ne voitaisiin tulkita työ- tai virkasuhteessa tehdyiksi. Tyhjästä on sitten paha nyhjäistä.

Tekijän itsenäisyyden ja oikeuksien puolustajat voivat allekirjoittaa netissä addressin. Toivon, että allekirjoituksia tulee kosolti. Onko niillä konkreettista vaikutusta - mene, tiedä. Mutta äänensä voi saada kuuluviin (näkyviin) ja ilmaista kantansa.

Suomen kielen tulevaisuus?

Miten käy suomen kielen? Kielipoliittinen toimintaohjelma Suomen kielen tulevaisuus julkistettiin toukokuussa. Se käsittelee suomen kielen asemaa ja käyttöä eri elämänalueilla. Siinä on myös ehdotuksia kielen monipuolisen käytön turvaamiseksi vastaisuudessakin. Toimintaohjelman tarve on ilmeinen, sillä suomen kielen asema tieteen ja taiteen kielenä on kapenemassa. Korkeakouluissa opetetaan yhä enemmän englanniksi, julkaisut kirjoitetaan yhä useammin englanniksi.

Kotuksen tiedotteessa on tarkemmin tuosta kielipoliittisesta ohjelmasta.

Kansainvälistymisessä ja vieraiden kielten viljelyssä ei ole mitään kielteistä sinänsä. Globaalissa ympäristössä ei  menestytä tukeutumalla vain omaan kieleen. Mutta pidän tärkeänä, että suomenkielinen sivistys kukoistaisi myös tulevaisuudessa. Suomen kieli toimii erinomaisesti myös korkeamman sivistyksen kielenä. Sitä pitää vaalia ja huoltaa. Viralliset huoltajat - kielitoimisto ja suomen kielen lautakunta - eivät riitä, vaan koulun ja median pitää hoitaa kielen- ja tekstinhuoltotonttinsa hyvin. Eikä riitä sekään: jokaisen suomen kielen käyttäjän tulee tuntea ja kantaa vastuunsa.

Suomen kielen emeritaprofessori Auli Hakulinen kirjoittaa aiheesta osuvasti Kotuksen (Kotimaisten kielten tutkimuskeskus) blogissaan.

Kirjaspekulaatioita ja sorvin ääressä tapailtua

Pistäydyin viikolla kirjantekijäkollegani Hannan kanssa Pohjanmaalla valmentamassa toiminnallisen opinnäytetöiden ohjaajia. Vuonna 2003 tekemämme kirjan painos on myyty loppuun ja uudelle olisi kentän luotailun perusteella kysyntää. Oppikirjojen tekeminen vain on aika riskialtista puuhaa, koska läheskään kaikki opukset eivät ole kultakaivoksia sen enempää kirjoittajille kuin kustantajallekaan.

Tekstityö voi olla joskus pakkotahtista, kuten muutama viime viikko on osoittanut. Miten pysyä tolkuissaan syytäessään kommentteja liukuhihnalta? Olen lukenut viitisentoista opinnäytetyötä vajaan viikon aikana, tehtävänäni ohjata kirjoittajaa parantamaan tekstiään. Kiinnostavaa mutta myös puuduttavaa, koska en ehdi keskittymään teksteihin kylliksi. Menee siis pitkälti rutinoidusti. Ruudulta lukeminen on melko raskasta, joten on pidettävä taukoja.

Tämän opinnäytetyöerän tuottamia havaintoja:

• Välimerkit ovat hakusessa, etenkin pilkut: niitä on milloin missäkin - monesti perustelemattomasti - ja usein ne puuttuvat tykkänään.
• Yhdyssanojen oikeinkirjoitus on katoavaa kansansivistysperinnettä, oh voi voi.
• Lauserakenteet ovat kauniisti sanottuna omaperäisiä (predikaatti puuttuu, sivulauseista on sorvattu virkkeitä, virkkeen osien symmetria ontuu, viittaussuhteet ovat hämmentäviä).
• Kappalejaot on tehty sattumanvaraisesti.
• Lukujen otsikot eivät vastaa luvun sisältöä ja ovat muodoltaan ns. journalistisia.
• Sananvalinnan täsmällisyys jättää toivomisen varaa.

Tekstinohjaajan tehtävään kuuluu olla niuho mutta ei-holhoava. Kommentoitava on, mieluiten niin, ettei anna valmiita vastauksia vaan kysyn, ihmettelen ja esitän vaihtoehtoja. Valinnan vastuu on kirjoittajan, ohjaajan tehtävä on olla Sokrateen tavoin paarmana, kätilönä ja pitojenvetäjänä. Opiskelija tekee oman näköisensä työn, ei ohjaajan näköistä. Mikä voisi olla kiehtovampaa?

Korkeakoulututkintojen kypsyyskoe tekstilajina

Marraskuulle on osunut kypsyyskokeiden suma. Kypsyyskokeita kirjoittavat korkeakoulututkintonsa viime vaiheita suorittavat, siis tulevat kandit ja maisterit sekä ammattikorkeakoulusta valmistuvat. Mutta mikä ihmeen tekstilaji on kyseessä?

Vanhastaan kypsyyskokeet eli kypsärit ovat olleet esseitä, jotka tempaistaan tenttitilaisuudessa nopeasti ja hallitusti. Kokeen suorittaja osoittaa, että

• hallitsee aiheensa
• kykenee tarkastelemaan sitä annetusta (= ohjaajan antamasta) näkökulmasta
• kirjoittamaan asiantuntijan tekstitaidoin sujuvaa asiatekstiä (äidinkielen kirjallinen taito).

Kypsyyskokeen asiasisällön tarkastaa ohjaaja ja kieliasun äidinkielen opettaja.

Vähitellen on esseepakkopullan rinnalle tullut muitakin tekstilajeja. Opiskelija voi esimerkiksi kirjoittaa aiheestaan artikkelin tai lopputyöstään tiivistelmän. Artikkelin hän voi tehtävänannon mukaisesti kohdistaa joko alansa toimijoille tai johonkin erikoislehteen. (Työ)elämässä on asiantuntijana toimivan hyödyllistä osata kirjoittaa niin artikkeleita kuin tiivistelmiä, joten pidän näitä vaihtoehtoja tervetulleina.

Ei esseessäkään mitään vikaa ole: sehän on tekstilaji, jossa on mahdollisuus kehitellä teemaa pohtien ja perustellen, parhaimmillaan taidokkaasti ja mukaansa tempaavasti. Asiantuntijuuttaan voi silti osoittaa muutenkin. Pohtivuus ja perustelevuus näkyvät jo itse lopputyötekstissä, joka useimmiten on tekstilajiltaan raportti (tai toiminnallisissa opinnäytetöissä tekstilajien sekarakenne - siis akateemista ja esimerkiksi projektiviestintää, ehkä muutakin).

Suomen yliopistojen kielikeskusten verkoston FINELCin LAAKEA-osahanke on tuonut ryhtiä kypsyyskokeen kieliasun arviointikriteereihin. Hankkeen avulla saadaan toivottavasti yhteisiä linjauksia ja suosituksia. Kivoja muuten nuo verkostojen ja hankkeiden nimet (hohhoijaa).

Kypsyyskokeessa on yleensä muutama vaihtoehtoinen aihe, jotka opinnäytetyön ohjaaja laatii. Tekstissä ei ole tarkoitus pelkästään kuvailla opinnäytteen teemaa, vaan myös pohtia ja perustella ratkaisuja. Kypsyyskoe on luonteeltaan asiantuntijan selonteko, jonka lukijaksi voi ajatella koulutus- ja ammattialan edustajan. Kypsyyskokeen pituus on tavallisesti noin konseptillinen käsin kirjoitettua tekstiä.

No, onpa taas tullut luetuksi ja arvioiduksi muutama kymmenen kypsäriä. Esseiden joukossa oli tällä kertaa muutama artikkelikin, mikä virkisti.

Taivas vai kiirastuli?

Viime viikot ovat lennättäneet tätä tekstityöläistä pitkin Suomenmaata. Tekstitöitä on (onneksi) riittänyt, ja toisinaan on taivas tuntunut kiirastulelta - ei sentään helvetiltä.

Askareet ovat vaihdelleet vakuutusasiantuntijoiden viestintävalmennuksesta toiminnallisten opinnäytetöiden ohjaajien koulutukseen, verkkokurssitehtävien kommentoinnista opinnäytetyöraporttien arviointiin. Viimeksi mainittujen seurassa onkin vierähtänyt tunti jos toinenkin. Voitaneen puhua lievästä yliannostuksesta, joskin haitalliset sivuvaikutukset menevät hiljalleen ohi.

Tekstien pyörteissä vierähtää loppuviikkokin. Huomenna tapaan taas taideopiskelijat, joiden kanssa rakennetaan tekstilajituntemusta ja harjoitellaan tekstin tiivistämistä.

Mieltä on askarruttanut arvio, jonka Jussi Luukkonen jokin aika sitten kirjoitti Scription blogiinsa Katleena Kortesuon Tekstiä ruudulla -oppaasta. Arvostan Luukkosta alansa rautaisena osaajana ja käytän hänen Digitaalisen median käsikirjoitusopastaan opintojaksoillani. Hänen arvionsa Kortesuon kirjasta vaikuttaa jotenkin tarkoitushakuiselta, aivan kuin hän olisi arvioimassa ihan toisenlaista kirjaa kuin se, johon olen tutustunut ja jota olen ehtinyt jo testailemaan "koeryhmissä".

"Koeryhmillä" tarkoitan työyhteisöjen asiantuntijoita, joiden ydinosaaminen on muuta kuin viestintää. Nämä yleensä kiireiset, monin työtehtävin kuormitetut ihmiset kaipaavat ja arvostavat käytännönläheisiä, konkreettisia ja havainnollisia pikaoppaita. He käyttävät niitä arjen tarpeisiin, esim. sähköpostiviestittelyyn tai intratekstien laadintaan. He ovat antaneet kirjasta myönteistä palautetta.

Ymmärtääkseni Kortesuo on tarkoittanut kirjansa tuolle kohderyhmälle ja tuontapaisiin tarpeisiin. Syvällisempi oppi ammennetaan ja laajemmat yhteydet hahmotetaan toisenlaisista julkaisuista. Tilaa on varmasti erilaisille, eri painotuksin tehdyille kirjoille sekä oppaille.

Mutta arvioijilla on toki oikeus esittää perustellut näkemyksensä. Jotakin rakentavaa olisin kuitenkin mielelläni lukenut Luukkosenkin esittämästä arviosta. Ja olisi ollut innostavaa nähdä arvio suhteessa siihen kontekstiin, jossa kirja mitä ilmeisimmin elää ja toimii. Silloin olisi mukaan kirjautunut kai ansioitakin.

Turbulenttia tekstitoimintaa

Tekstityöt ovat lennättäneet pitkin poikin, eikä bloggaushetkiä ole ollut. Maanantai-iltaisin olen kokeillut tekstityöpajoja ja havainnut ne mukavaksi, konkreettiseksi työtavaksi. Konseptia pitää vielä kehitellä. Nyt molemmissa pajoissa työskennellään joka toinen viikko, ja ryhmä kokoontuu kolme kertaa. Neljäs tapaaminen olisi tarpeen, nyt prosessi jää hiukan kesken.

Jouluksi valmistuvat pakertavat opinnäytetöitään. Raportteja tunkee postista päivittäin. Taso vaihtelee, on kuitenkin pääosin ihan hyvä. "Hyvyys" tarkoittaa sitä, että rakenne on johdonmukainen ja tasapainoinen, isot asiat erottuvat pienemmistä, lähteitä on käytetty mielekkäästi ja ne on merkitty tekstiin ohjeiden mukaisesti ja ilmaisu on täsmällistä.

Keskiviikkona käväisin kollega-ystäväni kanssa Kajaanissa. Siellä oli amk-opinnäytetöiden ohjaajien koulutus, jossa molemmat pidimme esityksen. Oma teemani oli "toiminnallinen opinnäytetyö tekstinä".

Käteen osui uusi julkaisu, Onnentaidot. Tekijät ovat Antti S. Mattila ja Pekka Aarninsalo). Kirja sisältää ytimekkään fakta-annoksen sekä monta käytännön harjoitusta. Osa harjoituksista on kirjoitustehtäviä, jotka miellän voimaannuttaviksi. Pitääpä kokeilla!