Opeta siinä nyt sitten oikeinkirjoitusta

Tänään on vuorossa teema, jota olen aiemminkin käsitellyt: alkukirjaimen valinta. Iso vai pieni?

Kielenhuollon oppaat ja sivustot antavat tukuttain ohjeita alkukirjaimen valintaan. Ne höystävät sanomaansa lukuisin havainnollisin esimerkein. Mutta, totuushan on tarua ihmeellisempää (ja kenties mielenkiintoisempaa). Opit eivät tartu tai niitä rikotaan tahallaan ja mielihyvin. Rikkoahan saa, jos ohjeet taitaa ja vieläpä tietää, mitä tekee eli tietoisesti pahoinpitelee kirjoitettua tekstiä. Ruodusta on kieltämättä kiva joskus poiketa, myönnän, ja poikkean itsekin.

Nurisen silti mainosmaakareiden valintoja. Nyt kunnostautuu Atria mainoksissaan tekemällä kyseenalaisia alkukirjainvalintoja. Ei-niin-kotoiseen henkeen sen mainoksissa vilistävät Isot Alkukirjaimet. Tiedä sitten, miksi esimerkiksi Kevyt Suikale ansaitsisi moisen arvonnousun.

Alkaa olla ajankohtaista suunnitella viikonlopun ruokahankintoja. En valitse edellä mainitun yrityksen uutuustuotteita, joita ovat Härän Paahtopaisti Lastu ja Pehmeän Pippurinen Kastike, Broilerin Filee Suikale sekä Viljaporsaan Kevyt Suikale ja Mieto Herkkusienikastike.

Olin tohkeissani kirjoittaa Viljaproosan suikaleista, ja ne taitaisivat maistuakin paremmilta kuin valmiseineet. Filee oli sentään filee eikä file. Yksi piste. Aion silti puolisoni kanssa tehdä kotiruokaa eli valmistaa sorsa-aterian (hän saa tehdä kastikkeen, eikä siinä ole keinotekoisia lisäaineita).

Mainoksessa todetaan lopuksi: "Vatsaan on hyvä laittaa myös kastike, heti siihen lihan viereen." Tulipa hellyttäviä mietteitä mieleen. Siinä ne köllöttelevät sulassa sovussa, toisiaan täydentäen. Lauseisiin ja virkkeisiin olisi hyvä ihan suoraan sanotusti panna alkukirjaimet tolkullisesti, heti ja kotoisasti, ei joidenkin  muiden kielten käytäntöjä matkien.

Yhdys sana opit karku teillä ja vähän muutakin tänään nähtyä

Lieneekö kolmena peräkkäisenä lauantaina kokemani kielenhuoltomaratonit jääneet päälle kuin viallinen älppäri (LP:t retrosti muodikkaita, toim. huom.). Kustannuspaikasta toiseen siirtyessä on aikaa havainnoida ulkomainontaa. Yhteishaku on taas ajankohtainen, ja Valiolla on Oivariini-kampanja. Julkinen liikenne antaa kosolti katseelle kohteita, kun pysäkeillä, asemilla ja liukuportaiden lähistöllä on mainoksia.

Myyrmäessä kulkijaa tervehtii kehotus tutustua Kellogg's
-välipalapatukoihin. Yhdysmerkki olisi kyllä mahtunut edellisen rivin loppuun mainoksessakin, mutta se ratkaisu ei kai sitten miellyttänyt AD:n silmää eikä ehkä mainostajaakaan.

Oivariini-mainoksissa hehkutettiin tähän tapaan: syyskampanja rasioissa voittona keittiöremontti. En vanno, että ensimmäinen sana oli syys, mutta jokin aloitussana ilmauksessa kuitenkin oli. Rasiat roikkuivat irrallaan. Kampanjan nettisivuilla kukkivat monet yhdyssanakukkaset. Sama ilmaus näkyy eri tavoin kirjoitettuna:

Valio Oivariini ® -levite / Valio Oivariini ® levite

Koti ja Keittiö -lehden / Koti & Keittiö -lehden / Koti ja Keittiö lehden

Kaino toive edellä esitettyä tyyliä soveltaville: koettakaa päättää - ja mielellään valitkaa se norminmukainen muoto ainakin organisaation teksteihin.

Pitkänsitkeitäkin muodostelmia voi poimia:

Valio Oivariini ® 250 g, 400 g ja 600 g pakkaukset (siis hus hiiteen yhdysmerkit, turhakkeet)

Helmi, helsinkiläinen liiketalousopisto julistaa yhteishakumainoksessaan "Get prepared!" Ei hullumpi ehdotus. Sen ja monen muun opinahjon markkinointiviestintää seuratessaan tuntee tällainen keski-ikäinen ihminen eräänlaista myötähäpeää. Mainokset tuntuvat kovin kosiskelevilta, mielisteleviltä muka-nuorekkailta. Innostaako tällainen sanailu nuoria todella?

"urahelmi-huippu-urheilijaksi liiketalouteen

niinku urahelmeksi ylppäripohjalta"

Ja lopussa seisoo, ei kiitos vaan IHQ!

Jostain syystä ei tunnu tuoreelta, ei IHQu-uudelta. Missä ovat iskevät ideat ja mukaansa nappaavat sanailut? Laureakin on kaivanut kesäsäilöstä viimekeväisen iskulauseensa "Suuntana Laurea, päämääränä elämä". Mutta eikös ole niin, että elämä on? Viime keväänä Metropolia onnistui mielestäni kivasti. Mainokset olivat ajassa mutta luontevasti muunnellessaan julkkishakuisuusteemaa nokkelin sanankääntein.

Tätä kirjoittaessani tuskailin hetken erikoismerkkien viidakossa. Mistä ihmeestä löydän ®-merkin? Muistin Korpelan mainion näppissivun, joten suosittelen muillekin, jotka haluavat kirjoittaa erikoismerkit suomalaisella PC-näppäimistöllä mutta eivät muista näppäinyhdistelmiä ulkoa.

Tekstityöläinen seikkailee offline-maastoissa

Tekstityöläinen on viime viikot seikkaillut offline-maastoissa, siis harjoittanut opetustyötään fyysisissä luokkatiloissa. Jottei nyt menisi ihan narraamiseksi, niin myönnettäköön, että kohtuullinen tovi on vierähtänyt myös koneen ääressä, lähinnä aineistoja luodessa ja kielentarkastuksia tehdessä.

Parahdin tänään Facebookissa, tuossa jokaisen keski-ikäisen hauskassa leikittelyfoorumissa, että olen ollut pitkään offiline-tilassa. Parin minuutin kuluttua lapsellisesta statuksen päivityksestäni eräs kollega kommentoi: "Ei ole niin vakavaa, jos online-tila on kateissa. Kunhan et kadota offline-tilaa. ;)"

Olen hajauttanut opettajuuttani tällä haavaa kahteen isoon organisaatioon: Metropoliaan ja Aaltoon. Molemmissa askaroin kahdessa yksikössä, joten saan olla tekemisissä niin liiketalouden kuin viestinnän opiskelijoiden sekä Aallossa taiteen ja taideteollisten koulutusohjelmien sekä tekniikan opiskelijoiden kanssa. Ei ole tyhjää hetkeä, mistä olen kiitollinen. Kotiorganisaatiostani olen virkavapaalla, en työn tylsyyden takia vaan käytännön syistä.

Kolme viime lauantaita ovat sujuneet rattoisasti kielenhuollon kurssin ohjaksissa. Suhtaudun sinänsä kriittisesti pikakursseihin, mutta ehkä ne joitakin uinuvia taitoja elvyttävät. Tosiasia on, että pelkästään tunneilla läsnäolemalla ja mukavia rupattelemalla ei taitoja harjaannuteta eikä kartuteta. Homma vaatii raakaa työtä.

Kurssin loppukokeessa menestyy vain perehtymällä oppimisaineistoihin, so. lukemalla esimerkit selityksineen muuta kuin hauki on kala -menetelmää soveltaen. Niin ja tietysti myös harjoittelemalla ja taas harjoittelemalla. Jottei elämä normiviidakossa kävisi turhan ankeaksi, oli syytä muistuttaa suhteellisuudentajusta, tilannetajusta sekä siitä, että monesti riittää vallan hyvin se, että muistaa ne tärkeimmät ohjeet ja normit (kuten pää- ja sivulauseen välinen pilkku).

Istuin viime keskiviikkona sosiaalisen median seminaarissa, jossa oli kiinnostavia esityksiä ja osaavia asiantuntijoita. Hieman vain häiritsi puhujien fingelska, jota toki ymmärsimme ainakin sinnepäin. Ymmärrän, että tutkijayhteisöissä luetaan ja puhutaan yhä enemmän englanniksi. Ymmärrän senkin, että asiantuntijoilla on monta rautaa tulessa ja kiire siinä missä maija- ja mattimeikäläisilläkin (vaikka kiire onkin excuse, anteeksi tekosyy). Senkin ymmärrän, että kaikille asioille ei ole helppo löytää osuvaa omakielistä vastinetta.

Mutta edes puheesta ei ole kovin kiva alituiseen napata melkein mutta ei ihan omaan kieleen mukautettuja käsitteitä tai muita ilmauksia. "Kun työntekijä aamulla avaa browserin..."; "Some on ambientia julkisuutta..."; "Tärkeää somessa on presenssi...[onkohan se koko touhun esenssi vai ehkä esanssi?]"

Ja sitten tunnustusosastolta: Olen kärsinyt kovista vieroitusoireista tämän offline-kauteni aikana. On kuin osa itsestä olisi vajonnut koomaan, kun en ole päässyt postaamaan. Mikä harha! Tekstityöläisenä olen pörrännyt kuin kesäkauden jälkihumalaa poteva killiäinen. Pistovoimaa olisi mutta kohteita ylenpalttisesti ja osumatarkkuus sattumanvarainen. Pitäisiköhän vähitellen siirtyä mobiilikauteen, niin kulkisivat työkalut kätevästi mukana? Tai edes kannettavan emoksi.

Lukeminen kehittää kirjoitustaitoa, joten suosittelen kaikille syysiltojen iloksi syksyn kirjasadonn antia. Omalla lähiajan lukulistalla ovat Susanna Alakosken Hyvää vangkilaa toivoo Jenna, Riikka Pulkkisen Totta sekä Antti Nylenin Halun ja epäluulon esseet. Pulkkisen romaani olikin jo Akateemisesta myyty looppun.

Larille (Kotilainen) kiitokset blogini maininnasta Virke-lehden artikkelissa. Ilman tuota mieltä piristävää kannustetta olisin tämänkin varttitunnin nysvännyt joidenkin paperien kanssa ja unohtunut tyystin sinne offline-maailmaan.