maanantai 31. tammikuuta 2011

Halutaan epäpäteviä asiakashankkijoita

Turkulainen Archon Oy hyödyntää asiakashankkijoita rekrytoidessaan sissimarkkinointia. Vai mitä tuumaatte?
Etsimme kolmea epäpätevää, kokematonta ja raha-asiansa pahasti ryssinyttä henkilöä. Hyväksymme sinut apaattiseen porukkaamme myös mikäli olet jo aikaisemmin menettänyt uskosi puhelinmyyntiin ja ihmiskuntaan.

Tarjoamme sinullekin työn, jolla ei ole mitään merkitystä ja jossa kukaan ei koskaan kiitä, koska ketään ei vain jaksa vähempää kiinnostaa.
Ilmoitus oli työhallinnon avoimet paikat -sivuilla. Erottuipa perustylsistä kaavamaisuuksista ironisella otteellaan.

Työpaikkailmoitus viestii aina yhteisön ilmapiiristä ja tunnelmasta. Tosikko tuskin innostuu yrityksen ilmoituksesta, joten epäsopivat hakijat taitavat karsiutua jo ennen hakuvaihetta. 
Emme missään nimessä halua nuorekkaita ja draivikkaita myyjiä! Niistä meille
muille tulee vain entistä häiriintyneempi ja levottomampi olo. Tauoilla me
kaikki jo muutenkin haaveilemme pääsystä pois, muutosta Malibulle tai
jotain.

Ei me kukaan sinne näillä liksoilla oikeasti koskaan päästä, ei saada sieltä
edes postikorttia, mutta saahan sitä haaveilla.
Hakijaa kehotetaan miettimään, ennen kuin soittaa. "Älä meilaa. Kone ei toimi." Veikkaan, että yritys saa sopivia hakijoita, sopivasti epäpäteviä. Tyylivalinnat ovat nätisti sanottuna persoonallisia. Hyvä huomioarvo!

tiistai 25. tammikuuta 2011

Ei lasten suusta vaan kehonkielestä

Tämä on jatkoa edelliseen postaukseen. Sanaton viestintä on tehokkainta, kuten esimerkki todistaa. Mieheni seurasi tapahtumia kiinnostuneena ja selosti ne kotona innostuneena viestinnän voimasta:

Istuipa kerran kahvilassa kaksi pientä poikaa, ikä arviolta 2–3 vee. Molemmilla oli edessään limsalasi, jossa pilli. Kaverukset mulkoilivat toisiaan ja kisailivat siemailutaidossa. Sanaakaan sanomatta he vertailivat, miten paljon kilpakumppanin lasissa oli limsaa. Se, jolla oli jäljellä enemmän, vaikutti tyytyväiseltä tahdistukseensa, rentoutui ja alkoi juoda reippaammin. Kaveri kun oli jo jäämässä häviölle, ellei peräti jäänyt.

Kuinkas kävikään? Se, jolla oli kriittisellä vertailuhetkellä ollut vähemmän jäljellä, olikin ovela. Hän ei enää juonut, joten toinen poika oletti tältä juoman jo loppuneen. Kun itseään voittajaksi luullut ryysti viimeiset limsatipat, ovela heppu paljasti totuuden. Hän oli pitänyt lasinsa viimeisen limsatilkan visusti piilossa käsiensä suojassa. Kun pahaa aavistamaton kilpailija imaisi voitonriemuisena oman limsansa loppuun, ovela taktikko näytti aarteensa. Voittaja selvisi.

Loppunäytös: hävinnyt purskahti itkuun.

Jotkut hallitsevat pelin säännöt ja osaavat taktikoida. Voittaja-ainesta, pienestä pitäen.

maanantai 24. tammikuuta 2011

Lasten suusta suorat sanat

Lasten estoton tapa möläyttää suorat sanat tuottaa usein päivän piristävimmät hetket. Istuin perjantaina ruuhkabussissa unen partaalla. Päivä ei ollut parasta lajia. Pienet asiat tökkivät, ja mieli oli apeahko.

Bussin keskiosasta kuului äidin ja leikki-ikäisen pojan lievästi kärttyisää nahistelua. Matkaa oli jäljellä pari pysäkinväliä. Äiti koetti rauhoittaa levotonta muksua lupaamalla, että poju saa painaa pysähtymisnappia. Samalla hän muistutti, että pitää olla kiltisti paikallaan. "Mitä sä oikeen haluut?" poika kysyi. Seurasi kitinää ja kiehnäystä.

"Tää on ihan typerä ja tyhmä päivä", poika totesi juuri ennen poistumispysäkkiä. "Me oltais ihan hyvin voitu nukkuu tähän asti", hän jatkoi.

Olin samaa mieltä, ja äidillekin olisi kuulemma sopinut. Kello oli 16.20. Apeuteni vaihtui hilpeydeksi, ja raskaahkon päivän paino keveni.

keskiviikko 19. tammikuuta 2011

Se kaikki (teksti) on mun omassa päässä

Kotva sitten kuuntelin kollegan vuodatusta kirjoittamisen kiroista. Hirtehinen puheenvuoro hersytti molemmilta makeat naurut. Miten tuttua olikaan kuulla kaikki tämä:
  • Mä sitten inhoan esseiden kirjoittamista. 
  • Mut kyllä mä tiedän, miten ne pitää kirjoittaa. 
  • Se kaikki on täällä mun päässä.
  • Mä aina lykkään kirjoittamista viime tippaan.
  • Parhaat tekstit mä teen paineen alla.

Luonnostaan on vaikea kirjoittaa hyvin, pitää tehdä työtä, lausahti Nietzsche aikanaan. MOT. Oma suosikkiesteeni on lykkääminen. Tottahan tiedän, miten tekstit pitää kirjoittaa, ja toki haudon tekstejäni omassa päässä ylikypsyyteen asti.

Listaa voi jatkaa itse kukin omilla selityksillään. Perjantaina tuli tuttua täydennystä tulevilta taidekasvattajilta. Mm. nämä: aloittaminen on kamalaa; paperille tai ruudulle pantu näyttää tyhmältä; ei kiinnosta; on pakko; ei ole tietoa; ei ole rutiinia; kilpailevia toimintoja on tarjolla yllin kyllin.

Monella tuntuu asuvan päässä sensori, joka nalkuttaa ja vähättelee. Sille kannattaisi haistattaa alkuvaiheessa pitkät ja häätää se häiritsemästä. Voi ihan hyvin kirjoittaa "surkean ensimmäisen version", kuten Kimmo Svinhufvud neuvoo. Tyypin (sensorin, ei Kimmon) voi kutsua paikalle, kun viimeistelee tekstiään. No, miksei voi Kimmonkin kutsua - joko kirjansa Kokonaisvaltainen kirjoittaminen hahmossa tai blogissaan. Niistä saa hyvät opit.

Arjen kirjoitusvinkit voi napata vaikkapa Anja Alasillan kirjoituskoulusta. Ja aina rattoisa sekä hyödyllinen on Katleena Kortesuon blogi.

Ennen kuin tekee tekstinsä näkyväksi, siis kirjoittaa, ei sitä ole olemassa. Kirjoittamalla teemme itseämme ja tekemistämme näkyväksi. Kirjoittaminen ei ole haahuilua tai ajatusten loputonta pyörittämistä aivoissaan. Se on toimintaa: työtä ja onneksi toisinaan myös huvia.

sunnuntai 9. tammikuuta 2011

Finengelskalla vakuuttavammin?

Oi aikoja, oi tapoja. Taitaa olla niin, ettei finengelskasta pääse asiantuntijatyössä eroon. Milloin pähkäillään Best Practises -visioita, milloin benchmarkataan tai koutsataan. Slaidien avulla prospektoidaan, miten saavutetaan tila, jossa oma työyhteisö on Best  tai ainakin Great Place to Work. Tuohon kaikkeen tarvitaan tietysti vahva tahtotila ja tukku visioita messevän mission rinnalle.

Sitten kun on aikansa jaariteltu, fläppäilty ja innovoitu, koittaa hetki, jolloin innovaatiot jalkautetaan ketterästi eri foorumeilla. Swell, amazing. vähintäänkin ihan kiva.

Jäärää väsyttää. Meillä on hieno kieli, joka varmasti taipuisi myös näiden hienojen asioiden tulkiksi, jos viitsittäisiin taivuttaa. Finengelskan sekasotku kielii henkisestä laiskuudesta ja ikävästä välinpitämättömyydestä. Tulos on epäesteettistä ja -tarkkaa kielimössöä, joka ei kelpaa esikuvaksi tuleville työelämän viestijöille.