Ilottelua kielikuvin

Keski-Euroopan mäkiviikko tarjoaa jännittävää katseltavaa, joskus kuunneltavaakin. Yleensä tyydyn katselemiseen, koska selostukset aiheuttavat kylmiä väreitä. Kaikenkarvaiset kielikuvat ja lauseluikerot saavat olon yleensä piinalliseksi. Joskus ne tosin riemastuttavatkin.

Lienenkö ollut leppoisalla päällä eilen, kun seurasin kilpailua selostuksen kera. Korvaan tarttui jotensakin seuraavanlainen pätkä:

[Jollakulla hyppääjällä] on kyllä eväät pitkiin hyppyihin kytemässä.

Kytevät eväät? Takavuosina joku selostaja eläytyi hiihtokisoja selostaessaan niin, että hoki toistamiseen: "Vauhtia pökköön!" Pökköä on kyllä pantu pesään. Ei kai sitten riitä, että se palaa omia aikojaan, koskapa toimintaa pitää vauhdittaa.

Kielikellossa oli 90-luvun puolivälissä mainio artikkeli kielikuvista. Siinä analysoitiin lehtiteksteistä ja puheesta poimittuja kielikuvia ja todettiin, että kielikuvat luovat konkreettisuudessaan vahvoja mielikuvia. Pieleen menneet tai ontuvat kielikuvat herättävät outoja, joskus hilpeitä mielleyhtymiä. Tässä pari muistumaa:

Vuoksenniskan kirjasto on jäänyt lapsenkengän asemaan.

[Ilkka] Kanerva Naisten Kympin suojelijana on kuin Casanova kaalimaan vahtina.

Kielikuvat elävät ajassaan. Mikä toimi aikanaan, ei ehkä enää vuosia tai vuosikymmeniä myöhemmin olekaan onnistunut tapa havainnollistaa tekstiään. "Päättäkää päivänne Katriina-kahvilla!" -iskulause ei 2000-luvulla käy myynninedistäjäksi.