Hankekirjoittamisesta motivaatiota opiskeluun

Tänä lukuvuonna on ammatillisen viestinnän kursseilla pyöritetty harjoitusyrityksiä ja puhallettu niihin eloa erilaisin viestintäteoin. On pidetty yritysideaesittelyjä "rahoittajille", kirjoitettu muistioita, raportteja ja liikekirjeitä, järjestetty mukaansatempaavia koulutustilaisuuksia "yritysten" henkilöstölle. On ollut kivaa ja opettavaista puolin ja toisin.

Mutta tarttis tehdä vaihteeksi jotain muuta. Pitäisi päästä ulos, kentälle, yrityksiin tai muihin organisaatioihin luotailemaan, mitä, miten ja ennen muuta miksi ja keille niissä viestitään - jo ekana opiskeluvuotena. Aina ei jaksaisi leikkiä, vaikka leikki sinänsä nokkelasti simuloisikin tosityöelämää.

Yritysesittelyt ja koulutustilaisuudet ovat oivallisia harjoituksia vastakin. Luokkahuoneen leikkikehästä pitää kuitenkin tempautua useammin tositoimiin ja tarttua rivakasti niin pieniin kuin vähän isompiinkin hankkeisiin. Niissä pääsee oppimaan monenlaisia kirjoitus- ja puheviestinnän tietoja ja taitoja: projekti- ja tutkimuskirjoittamista, artikkelin laadintaa, presentaatioita. Voihan hankeviestintään nivoa myös koulutustilaisuudet yhtenä harjoituksena. Pidän tärkeänä etenkin sitä, että opiskelija oppii hankekirjoittamisen periaatteet ja käytänteet.

Kannatan pienimuotoisia hankkeita viestinnän sovelluspintoina jo opintojen alusta asti. Kakkos- ja kolmosvuonna voisi ammatillisen viestinnän näkökulmaa tarkentaa ja syventää. Tällöin hankekirjoittaminenkin monipuolistuisi ja mahdollistaisi erilaisten tekstilajien (genre) kirjoittamisen hankkeiden eri vaiheissa.

Samalla voitaisiin soveltaa yhteiskirjoittamista, joka on asiantuntijayhteisöissä yleistyvä työtapa, ja opittaisiin tekemään hankkeen kirjoitussuunnitelma. Suunnitelman merkitys hankkeen menestykselle on yhtä suuri kuin tutkimussuunnitelman merkitys tutkimukselle.

Läpi ammattikorkeakouluopintojen kulkeva hankekirjoittamisen työtapa tukisi erinomaisesti hankkeissa oppimista ja valmentaisi tulevaa asiantuntijaa tulevan työn tekstitehtäviin.

Torstaina julkaistussa EVAn raportissa Suora yhteys puntaroidaan havainnollisesti, miten sosiaalinen media muuttaa yritysten toimintaa. Some tekee toiminnasta entistä (läpi)näkyvämpää, joten esimerkiksi yritysten kirjoittajien tekstitaitojen puutteet tulevat armotta ilmi. Seurauksena voi olla maineen kolhuja ja uskottavuuspulmia. Pari otetta raportista:

"Taitavien kirjoittajien arvo on noussut siksi, etteivät kysyntä ja tarjonta yksinkertaisesti kohtaa. Samalla kun kirjoitustaitojen koulutus ja yleinen arvostus on romahtanut, sosiaalinen media on herättänyt kielen taitajien tarpeen.



Viestinnän strategisen merkityksen kasvaessa vanhanaikaisten viestintätaitojen – erityisesti ytimekkään ja selkeän kirjoittamisen ja puheen – merkitys muuttuu jatkuvasti tärkeämmäksi sekä yksilöille että yrityksille."

Nyt on jo kiire harjaannuttaa tulevien asiantuntijoiden tekstitaitoja. Yleissivistävän koulutuksen jäljiltä on hälyttävän monen nuoren tekstitaidoissa ammottavia aukkoja. Niiden paikkailuun ei oikein ole aikaa korkeakoulutasolla, eikä niitä paikata ainakaan luokkahuoneen pulpeteissa istumalla ja opettajajohtoisen pedagogiikan keinoin.

Opettajat ovat hanketoimijoita siinä missä opiskelijat ja organisaatioiden edustajat. Opettajat auttavat siinä, että opiskelijoilla on substanssi riittävän hyvin hallussa sekä tiedonhankinta-, tiedonhallinta-ja viestintätaidot ajan tasalla.

"Sisällön tuotannon lisäksi yritykset ovat alkaneet kiinnittää huomiota toiseen, valtavan informaatiotulvan synnyttämään tarpeeseen. Ihmisten päivittäin käsittelemän informaation määrä kaksinkertaistuu joka toinen vuosi, ja yhä suurempi osa ajasta vietetään näyttöpäätteiden äärellä. Sisällöntuottajien lisäksi tarvitaan kuraattoreita – ihmisiä, jotka ymmärtävät omaa yleisöään, pystyvät valitsemaan heille olennaisen tiedon ja paketoimaan sen helposti omaksuttavaan muotoon. Kuraattoreita tarvitaan etenkin suuryrityksissä sekä yrityksen sisäisen tiedonkulun selkeyttämiseen että asiakasviestintään."

Kuraattoreiden tarve sen kuin kasvaa. Organisaatioiden kannattaa poimia osaajaverkostostaan tekstitaitajat ja ymmärtää heidän arvonsa. Tekstitaidot ovat yhteisöjen osaamispääomaa, jota pitää vaalia ja joka on syytä panna kasvamaan korkoa tulevaisuutta varten.