Huomiojulkisuus huutaa ja vastuuttomuus kapeuttaa

Aamun Hesarissa oli Liisa Uusitalon Vieraskynä-kirjoitus huomiojulkisuudesta, joka uhkaa demokratiaa ja rapauttaa laatujournalismiakin (muusta puhumattakaan). Mediat lainaavat ja kierrättävät toisarvoista materiaalia ja julkaisevat suodatettuja koosteita faktoina. Asioiden käsittely yksipuolistuu eivätkä erilaiset äänet pääse tasa-arvoisesti kuuluviin.

Julkipannun tiedon luotettavuutta on tavallisen mediankäyttäjän vaikea - ellei peräti mahdotonta - arvioida. Suomalainen keskustelukulttuuri ei ole erityisesti kannustanut esittämään valtavirrasta tai ns. virallisesta linjauksesta poikkeavia näkemyksiä. Nyreys pätee olipa kyse maahanmuuttopolitiikasta, vanhustenhoidosta, lastenkasvatuksesta tai elämäntaidosta.

Viimeksi mainittu tarjoaakin oivallisen aasinsillan yhteen tabuaiheeseen: vastuullisuuteen. Ruotsalainen teologi Ann Heberlein on kirjoittanut aiheesta kirjan, joka on julkaistu suomeksi nimellä Ei ole minun vikani. Olenkin pitkään odottanut, milloin aiheesta aletaan puhua suoraan ja kaiken maailman lusmuilijoita, selittelijöitä ja vastuunsa väistäjiä pokkuroimatta. Kyseinen kirja pitäisi sisällyttää esimerkiksi opinahjojen kurssivaatimuksiin.

Vastuuttomuus kapeuttaa ihmisen elämää ja vie siltä tärkeän ulottuvuuden: tajun siitä, että elämässä on oikeuksien ohella myös velvollisuuksia. Havahduttavaa, kenties ikävystyttävääkin aikamme ihmisille, joiden elämän johtoajatuksia turhan usein ovat oma etu ja hyöty sekä itsekkyys.

Eipä silti, uusin Sara.-lehti kehottaa eräässä jutussaan työelämäpelaamisen opettelua. Pragamaattinen ohje, kieltämättä. Entäs jos ei halua, viitsi, jaksa tai osaa pelata? Onko ainoa luokitteluvaihtoehto luuserius? Ja miksi ylipäänsä pitäisi luokitella? Onneksi samassa numerossa oli juttu myös Heberleinin kirjasta :)

Mitäs tekemistä tällä vuodatuksella on tekstitaitojen kanssa? No, sekä Uusitalo että Heberlein vakuuttivat ainakin minut tekstitaidoillaan. He toimivat kirjoittajina vastuullisesti ja taitavasti, tarkastelevat aihettaan monipuolisesti pohtien ja perustellen. Taitavat kirjoittajat pystyvät teksteillään vaikuttamaan niin, että jää pysyvä muistijälki. Kiitos siitä.