Tämä on jatkoa edelliseen postaukseen. Sanaton viestintä on tehokkainta, kuten esimerkki todistaa. Mieheni seurasi tapahtumia kiinnostuneena ja selosti ne kotona innostuneena viestinnän voimasta:
Istuipa kerran kahvilassa kaksi pientä poikaa, ikä arviolta 2–3 vee. Molemmilla oli edessään limsalasi, jossa pilli. Kaverukset mulkoilivat toisiaan ja kisailivat siemailutaidossa. Sanaakaan sanomatta he vertailivat, miten paljon kilpakumppanin lasissa oli limsaa. Se, jolla oli jäljellä enemmän, vaikutti tyytyväiseltä tahdistukseensa, rentoutui ja alkoi juoda reippaammin. Kaveri kun oli jo jäämässä häviölle, ellei peräti jäänyt.
Kuinkas kävikään? Se, jolla oli kriittisellä vertailuhetkellä ollut vähemmän jäljellä, olikin ovela. Hän ei enää juonut, joten toinen poika oletti tältä juoman jo loppuneen. Kun itseään voittajaksi luullut ryysti viimeiset limsatipat, ovela heppu paljasti totuuden. Hän oli pitänyt lasinsa viimeisen limsatilkan visusti piilossa käsiensä suojassa. Kun pahaa aavistamaton kilpailija imaisi voitonriemuisena oman limsansa loppuun, ovela taktikko näytti aarteensa. Voittaja selvisi.
Loppunäytös: hävinnyt purskahti itkuun.
Jotkut hallitsevat pelin säännöt ja osaavat taktikoida. Voittaja-ainesta, pienestä pitäen.
Tekstit
Boomer ja scrunchie suomeksi?
22 tuntia sitten
2 kommenttia:
Hei
Aivan mahtava tarina. Kiitos sen jakamisesta. Pirjo V.
Kiitos, Pirjo. Viestinnän voima on valtava, minkä tarinan pikkukaveritkin olivat oivaltaneet. He eivät kuulemma puhua pukahtaneetkaan pienoisdraamansa aikana. Tuskin juuri puhua osasivat.
Lähetä kommentti