Kielenhuoltoa ja tekstinhuoltoa

Tällä viikolla olen puuhannut kielen- ja tekstinhuollon arkisissa askareissa. Alkuviikosta tapasin pienen aikuisopiskelijoiden ryhmän ja aloitimme muutaman viikon retken kielenhuoltoon. Tarkoitus on kerrata ja päivittää tiedot tärkeimmistä oikeinkirjoitusnormeista. Ensi viikolla viilaamme pilkkuja ;)

Monella on kielenhuollosta käsitys, että se rajoittuu kielen rakenteen ja ilmaisujen huoltoon. Tekstinhuollon ulottuvuus on heille uusi: että huolletaan kokonaisia tekstejä niin, että ne toimisivat viestintätilanteessaan moitteettomasti ja olisivat tekstilajinsa mukaisia.

Oman kielen asema kansainvälistyneessä maailmassa on toinen kielenhuollon alue, jota ei aina ole tullut ajatelleeksi. Miten varmistaa, että suomen kieli säilyy ilmaisuvoimaisena ja sopii myös korkeamman sivistyksen tarpeisiin? Ajatus "kyökkisuomesta" on ankea eikä toivottavasti toteudu.

Kielenhuollosta kiinnostuneille aukeaa aarreaitta Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen sivuilta. Paljon mukavaa ja hyödyllistä tekstinikkareille on myös Kirjoittajan ABC:-kortissa.

Viikkoon mahtui myös pikku annos verkkokirjoittamisen oppeja. Opiskelijat soveltavat tiimikirjoittamisen työtapaa artikkelin laadintaan. Odotan kiinnostuneena tämän ensimmäisen kokeilun tuloksia. Otan tänä syksynä kahdella opintojaksolla tiimikirjoittamisen yhdeksi ydinteemaksi, koska yhteisöllinen kirjoittaminen on yhä yleisempää asiantuntijayhteisöissä, joihin näistäkin opiskelijoista moni todennäköisesti päätyy. Sama pätee akateemisiin pätkä- ja projektityöläisiin, joiden on tärkeää taitaa tekstien yhteisöllinen työstäminen.

Viikon varrella on ollut kaksi opinnäytetyöohjausta. Toinen oli työtään juuri aloitteleva, toinen jo pitempään aihettaan peuhannut. Ohjaajana vältän valmiin kehikon tai suorien, yksityiskohtaisten ohjeiden antamista. Kuuntelen, kyselen ja yritän nostaa esiin päälinjoja. Annan vinkkejä. Odotan, että tekijä kypsyttelee esiin omia ratkaisujaan. Opinnäytteestä on tarkoitus tulla tekijänsä, ei ohjaajan näköinen. Prosessin loppuvaiheessa voin sitten tarpeen mukaan tarttua yksityiskohtiinkin, edelleen välttäen valmiita, "oikeita" vastauksia.

Jälkimmäinen ohjaustuokio sujui rennon asiallisesti tavaratalon kahvilassa, rauhallisessa sivupöydässä. Onko ohjaukselle muka määrätty tietty paikka? Joskus ohjaus on virtuaalista, joskus koulun tiloissa, joskus sopimuksen mukaan muualla. Pääasia lienee, että tulosta syntyy.

Kävin myös eräässä ministeriössä pitämässä parin tunnin tietoiskun asiantuntijan tekstitaidoista. Esitys oli, kuten oli tarkoituskin olla, melko yleisellä tasolla. Ideana oli tehdä kurkistuksia tekstitaidon kriteereihin ja avata aiheeseen näkökulmia. Pakettiin kuului myös suppea lisämateriaali sekä katsaus tiedonlähteisiin.

Kiva viikko, jonka aikana opin taas uutta. Ministeriön nuorelta asiantuntijalta tuli viikon paras kommentti: kielenhuollon koulutuksissa olisi tärkeää kertoa asioista ilman koulusta tuttuja kieliopin käsitteitä, koska ne aiheuttavat defenssimekanismin.

Olen yrittänyt pitää tuon mielessäni ja yleensä kiertänyt karikot höystämällä käsittelyä esimerkein ja purkamalla niiden antia havainnollisella yleiskielellä. Infinitiivit, partisiipit ynnä muut pyrin avaamaan noilla keinoin.

Koulussa ei kuulemma kerrottu koskaan, mitä kieliopilliset termit tarkoittavat. Esimerkiksi virke- ja konjunktio-käsitteet pitää koulutuksissa toistuvasti avata kertomalla, mitä ne ovat ja mikä niiden tehtävä on. Niin, ja kertoa tai näyttää niitä esimerkkejä.