Pilkkuviidakon vaeltajille

Pilkut ovat olleet tänä syksynä jokapäiväinen ilo ja riesa. Tekstinhuoltajan työajasta iso osa on vierähtänyt puuttuvien pilkkujen metsästyksessä tai turhien pilkkujen raivaamisessa. Tekstit ovat olleet asiatekstejä, ja suurin osa opinnäytetöitä.

Pilkulla on asiatekstissä oiva tehtävä: se selventää virkkeiden ja lauseiden osien suhteita. Sain ystävältäni viestin, joka muistutti pilkun paikasta:

                 Englannin opettaja kirjoitti taululle sanat:

                "Woman without her man is nothing"

                 ja pyysi oppilaitaan lisäämään välimerkit.

                Pojat kirjoittivat: "Woman, without her man, is nothing."

                Tytöt kirjoittivat: "Woman! Without her, man is nothing!"

Kielenhuollon oppaissa ja verkkosivustoilla esitellään seikkaperäiset pilkun käytön ohjeet. Pilkuttajan työssä pitäisi taitaa kieliopin perusteet edes siinä määrin, että tunnistaa lauseiden predikaatit eli ydinverbit ja osaa tunnistaa lauseet (pää- ja sivulauseet). Predikaattien määrä kertoo lauseiden määrän. Päälause voi yksinään olla virke, sivulause ei.

Suomen kielen sivulausetyypit oppii muistamaan, jos tahtoo. Niitä on kolme:

1. Alisteiset konjunktiolauseet alkavat alistuskonjunktiolla (nyt aktivoidaan yleissivistävässä koulussa ammoin opittu rimpsu: että, jotta, koska, kun, kuin, jos, vaikka, kunnes + jollei, ellei, kunhan, joskin, ennen kuin + sillä, joka katsotaan ryhmään kuuluvaksi).
2. Relatiivilause alkaa relatiivipronominilla tai jollakin niiden taivutusmuodolla (joka, mikä, jonka, minkä jne.) tai niitä vastaavalla adverbillä (esim. jolloin, joten, miten).
3. Epäsuora kysymyslause eli kysyvä sivulause alkaa kysymyssanalla (esim. kuka, miten, miksi, onko, eikö tm. -ko/-kö-loppuinen verbi).

No niin, edellä esitetyn katsauksen jälkeen onkin helppo ymmärtää, miksi pilkuista koituu niin valtavasti päänvaivaa. Moniko muistaa kieliopin käsitteitä niin tarkoin kuin olisi tarpeen?

Melko pitkälle pääsee jo pilkutuksen lyhyellä oppimäärällä. Se koskee lauseiden välistä pilkutusta ja sisältää kaksi pääkohtaa:

1. Päälauseet

Itsenäiset päälauseet erotetaan toisistaan pilkulla. Itsenäiset päälauseet ovat rinnasteisia, eivät alisteisia. Niillä ei ole yhteisiä jäseniä.

           Kävin kesäkuussa Turussa, elokuussa Tampereella.

Itsenäisten päälauseiden rajalla on yleensä rinnastuskonjunktio (nyt aktivoidaan yleissivistävässä koulussa opittu rimpsu: ja, sekä, sekä että, -kä, eli, tai, joko tai, vai, mutta, vaan) tai jokin muu kytkevä sana (esim. -pa/-pä, näet, saati).

          Viimeistelyyn oli liian vähän aikaa, mutta artikkelimme pääsi julkaistavaksi.

          Anna viettää talven Espanjassa, ja Juhani matkustaa maaliskuussa Roomaan.

    2.   Sivulauseet

Pää- ja sivulause erotetaan toisistaan pilkulla. Tämä on mukava pilkkusääntö, koska siihen ei ole poikkeuksia. Jos sivulause on virkkeen keskellä, pannaan pilkku sen molemmin puolin.

          Jos opettelee prosessikirjoittamisen työtavan, tekstien teko sujuu helpommin.

          Hän halusi perustella, miksi oli päätynyt ratkaisuunsa.

          Retki, jolle Liisa haluaa osallistua, järjestetään toukokuussa.

          Vaikka ei tiedettykään, miten yhteistyö sujuisi, uskallettiin projekti aloittaa.

Kahden rinnasteisen sivulauseen väliin ei tule pilkkua, jos lauseiden välissä on rinnastuskonjunktio (ks.kohdassa 1. esitelty rimpsu).

          Helena nauttii kuulaista syyspäivistä, kun aurinko paistaa ja luonto hehkuu syksyn väreissä.

Onhan noita pilkun käytön normeja muitakin, mutta tarkennukset löytää kielenhuollon oppaista.