Tekstinohjaajan nahoissa

Tunnen taas kihelmöintiä tekstinohjaajan nahoissani. Jonossa on liiketalouden alan opinnäytetöitä, joiden tekijät valmistuvat piakkoin tradenomeiksi. Onneksi on hyvät työkalut, joten kommentointi, kysely ja ehdottelu sujuvat kätevästi. Kiitos Office ja Word, vaikka en aina teistä pidäkään (harkitsen yhä Mac-heimoon liittymistä, mutta työpaikoilla pelataan yleensä Microsoftin tuotteilla, mur).

Opiskelijat lähettävät opinnäytetyötekstinsä minulle kommentoitavaksi ennen väliseminaaria. Tehtäväni ei ole toimia inhimillisenä oikolukukoneena vaan antaa ohjaavaa palautetta. Tarjoan siis tekstityöläisen lukijakokemuksen ja puntaroin, miten kirjoittaja selviytyy lukijansa palvelemisesta. Ennakoiko hän mieleeni tulevia kysymyksiä, avaako kylliksi asioita, jättääkö jotakin suotta syyttä pimentoon?

Toimiva palaute on rakentavaa, yksilöivää ja perusteltua. En sorki kirjoittajan persoonaa enkä lyö leimoja, joista näkyisi hänen tekstitaitokelpoisuutensa. Olen silti kriittinen ja vaativa lukija. Vältän valmiita vastauksia ja yksioikoisia toimintaohjeita, ellei ole kyse jostakin yksiselitteisestä seikasta, kuten pilkun paikasta pää- ja sivulauseen välissä tai normin mukaisesta alkukirjainvalinnasta tai kiistattoman yhdyssanan kirjoitusasusta.

Mieluummin kysyn, pyydän selvennyksiä tai tarkistan, miten tulkintani osuu yhteen kirjoittajan tavoitteleman merkityksen kanssa. Tässä tarvitaan paitsi tekstityöläisen asiantuntijuutta myös aimo annos pedagogista rakkautta.

Dekkarintaidoistakin voi olla hyötyä plagiointijahdeissa ja -epäilyissä. Aion tutustua Urkund- ja Theseus-työkaluihin, joiden avulla voi paljastaa plagiointiyritelmät.

Oikeinkirjoituskömmähdykset usein raivostuttavat. Tekstilajituntemus on silti mielestäni tärkempää kuin kielenhuollon normien suvereeni hallinta (toki nekin on syytä pääpiirteissään osata). Opinnäytteen kirjoittajalta odotetaan perustekstitaitojen lisäksi tutkimusviestinnällisiä taitoja. Kannattaa siis opetella tutkimusteksteille ominaiset käytänteet ja oppineisuutta osoittava retoriikka. Siis mitä?

Perusjuttuja ovat

• hyvin valittujen lähteiden korrekti käyttö ja viitemerkinnät
• käsitteiden määrittely
• argumentointi eli väitteiden uskottava perusteleminen ja pätevä päättely
• metatekstin viljely lukijan palveluna
• tiedon varmuuden ilmaiseminen (fakta, mahdollisuus, oletus, mielipide)
• tekstin harkittu rakenne
• aika- ja persoonamuotojen valinta (nykyhetki/mennyt, minä/me/passiivi/nollapersoona eli kuka tahansa)
• havainnollistaminen (kuvat, kuviot, taulukot, kaaviot).

Paketin viimeistelee hyvä kieliasu, joka edistää - ei estä eikä hidasta - lukemista.

Nautin tekstinohjauskeskusteluista, koska ne ovat vuorovaikutusta. Keskustella voi kasvokkain tai verkossa. Olennaista on kontakti kirjoittajan ja "koelukijan", siis tekstinohjaajan, välillä. Tekstinohjaajan elämän upeita hetkiä ovat ne, jolloin pääsee todistamaan kirjoitusprosessia a:sta ö:hön, alkuvaiheen luvalla surkeista luonnoksista valmiiseen, julkaistuun tekstiin. Tulee hienot vibat ja jää hyvä jälkimaku. Sitten jaksaa taas jatkaa.