Hehkeää runon ja suven päivää!

Keskikesän ihanuudessa on hienoa viettää Runon ja suven päivää - ja Eino Leinon päivää. Kaivoin jo hyllystä Leinon kootut sekä äidiltä saamani Aaro Hellaakosken ja Otto Mannisen kootut runot. Etten vallan juuttuisi entisajan riimeihin, otin rinnalle myös Heli Laaksosen murrerunot. Lauantain bussireissu vei Turusta Laitilan kautta Uuteenkaupunkiin, ja Laitilahan on Helin seutua.

Viikonlopun vietto Turussa ja Uudessakaupungissa oli pikainen mutta vaikuttava irtiotto kotipölyistä (kirjaimellisesti, sillä helteellä ei huvita siivota). Turussa oli keskiaikaiset markkinat, ja katukuva oli joenrannassa sekä tuomiokirkon tienoilla sen mukainen. Oli keskiaikaisia vaateparsia jäljitteleviin luomuksiin pukeutuneita ja jos jonkinlaisia markkinakojuja.

Testasimme markkinaherkkujen asemesta Mamin tarjonnan ja totesimme sen herkulliseksi. Mami lienee Turun ravintoloiden kärkeä. Nautimme myös Dennisin pitsoista, kuten Turussa käydessä tapanamme on. Uudessakaupungissa kävin ensi kertaa noin 25 vuoteen. Hurmaava kesäkaupunki! Meri luo sille omaa viehätystään. Veneilykausi on nyt kiihkeimmillään, joten toinen toistaan kauniimpia veneitä oli silmänilona.

Nyt kulhoon tuoreita mansikoita, lasiin pirskahtelevaa proseccoa. Ja runokirjat käteen. Runojen jälkeen on vuorossa Fred Vargasin dekkari Ikimetsän sydän. Mutta ennen kaikkia edellisiä Heli Laaksosen Lehm ja koiv:

Lehm ja koiv


Mää tahro olla lehm koivu al.

Mää en tahro olla luav.

Mää en tahro oppi uut taitto-ohjelma.

Mää en tahro selvittä äit-tytär suhret.

Mää en tahro viärä sitä kirjet posti.

Mää en tahro soitta Kelan tätil.

Mää en tahro muista yhtäkän pin-koori.


Antakka mu olla lehm koivu al.

Viäkkä mu väsyne nahk

kamarim permanol, kakluni ette.

Heli Laaksonen (Pulu uis 2000)