Kännykkä kilahteli kesken aamupuuhien. "Huomenta, täällä N. N. teleoperaattori X:ltä. Meillä on vanhoille asiakkaille erityistarjous plaaplaa..." Luvassa siis telemarkkinointituokio (suom. puhelinmyyntiä). Okei, kuunnellaan nyt hetki.
Myyjä jatkoi painottamalla, että tarjous ei nosta kuukausihintaa. Luvassa olisi teräväpiirtodigiboksi ja muuta kivaa. Muuten hyvä, mutta kun ei ole aikaa eikä suurempaa kiinnostusta aiheeseen. Siis napakka mutta ystävällinen "ei kiitos".
Nuori kauppamies ei hellittänyt heti (sitkeys sinänsä on hieno piirre). Seurasi myyntipuheen kakkosvaihe: "Niin, tämä tarjous ei siis nosta kuukausihintaa. Boksin lisäksi saa xx kappaletta televisiokanavia (ja jotain muuta, mitä en enää muista). Voihan niille olla käyttöä myöhemmin."
Vaikka tarjous kieltämättä oli hyvä, en syttynyt sille, koska en ole siitä juuri nyt kiinnostunut. Se ei ole ajankohtainen.
Myyjä tivasi perusteluja päätökselleni, jota piti ilmeisen hölmönä. "Kyllähän näin edullinen paketti kannattaa ottaa." Myönsin auliisti tarjouksen edullisuuden mutta toistin kolmannen kerran, että en ole siitä tällä kertaa kiinnostunut, vaikka se hyvä onkin.
Jo uskoi myyjäkin, ettei enää kannata jankuttaa ja tivata. Soitosta jäi tympeä jälkihiki. Jos myyjä ei olisi lähtenyt inttämisen tielle, olisin vastedes ehkä suopeampi asialle. Jos hänen puheestaan ei olisi kuulunut vaivoin peitelty mutta tunnistettava sävy, joka kieli asiakkaan tyhmänä pitämisestä, olisin jättänyt asian neutraaliin harkintaan. Opetus: Älä aja asiakasta nurkkaan äläkä painosta häntä perustelemaan päätöksiään. Älä tyrkytä.
Asiakaspalvelu ja myyntityö ovat herkkiä lajeja. Tarmokas nuori myyjä taisi tosissaan ällistyä siitä, että "vanha asiakas" ei tarttunut ilmiselvästi oivaan tarjoukseen. Ehkä sellaista saa pitääkin tyhmänä. Mutta suhtautumistaan ei saa osoittaa, edes vihjaillen. Nolostutettu asiakas ei ole paras asiakas.
Tekstit
