Voimaannu kirjoittamalla

Lauantaina oli ihana työpäivä. Teemana oli voimauttava kirjoittaminen ja tavoitteena tutustua siihen pääpiirteittäin. Pieni ryhmä ja intensiivinen ote tekivät päivästä innostavan.

Kirjoittamalla voi voimaantua. Ihminen voi kirjoittamisen avulla jäsentää elämäänsä ja avata solmujaan. Tai löytää ilon, kiitollisuuden ja onnenkin aiheita, joita ei arjessa aina muistakaan. Keino on yksinkertainen, halpa ja helppo. No jaa, helppous toki on suhteellista. Kirjoittaminen voi tehdä kipeääkin. Vielä kipeämpää on säilöä tuskaa sisällään.

Yhdysvaltalainen James W. Pennebaker on tutkinut kirjoittamisen tervehdyttäviä vaikutuksia. Hän on myös julkaissut aiheesta kirjoja.

Joskus on upeaa ja vahvistavaa saada kirjoittaa ilman ulkoa annettuja tai otettuja tavoitteita. Ihan vain omaksi hyväkseen - itsehoitona.

Ohjeen mukaisesti

Viikko alkoi työelämän tekstityöpajan aloitustapaamisella. Pienryhmämme virittäytyi oman työtekstin laadintaan suunnittelusta julkaisukelpoiseen tekstiin. Tekstilajin sai jokainen valita itse. Ohje ja esite saivat suosiota, joten lähiviikkoina nähtäneen versioita tosikäyttöön tarkoitetuista ohjeista ja tuote-esitteistä.

Ohjeen mukaisesti yritti kotiväkemmekin toimia viime viikolla, kun piti saada kannettavan tietokoneen mokkula-wekkula toimimaan. Ajattelin suoraviivaisesti, että ei muuta kuin ohje esille ja toimimaan.

Kuinkas kävikään? Mies ja minä koetimme kerta toisensa jälkeen - ohjeen mukaisesti - vaihe vaiheelta päätyä onnelliseen lopputulokseen. Turha vaiva. Jokainen yritys päättyi näytölle pelmahtavaan ilmoitukseen "Error". Tavailimme ohjetta, etsimme vianmäärityskohdasta lisäoppia - tuloksetta.

Päätimme viimein, että yritykset saavat siltä erää riittää ja että pitää ilmeisesti ottaa yhteys "asiakaspalveluun" (pelkkä ajatuskin tuskastutti). Ohjetta selatessani ohjeen lopusta putosi irtosivu, joka johdatti onneen. Siinä ohjeistettiin, miten toimia tilanteessa, johon olimme joutuneet. Olivat näköjään joutuneet jotkut muutkin samaa ongelmaa pähkäilemään, koska ohjetta oli julkaisun jälkeen näin täydennetty irtosivulla.

Itse ohje oli aika vaikeaselkoinen. Toiminta oli kyllä vaiheistettu loogisesti, ja ohjeessa käytettiin kehotusmuotoja. Mutta sanasto oli kovin teknistä, siis maallikon (tai nettisukupolveen kuulumattoman nettituristin) hankala ymmärtää. Tai ehkä asiakas on tosiaan aasi-akas, ainakin näppärien ohjenikkarien mielestä.

Toimivan ohjeen laadinta on taitolaji. Sitä paitsi ohje kannattaa testata ennen kuin sen julkistaa.

Tänään kuutioitiin

Kirjoittamisen aputekniikoista veikeimpiä on kuutiointi. Kun kuulin siitä ensi kerran, olin hiukan ennakkoluuloinen: mikä teennäinen viritelmä nyt taas tarjotaan kikkana ja niksipirkkajuttuna.

Sittemmin kuutiointi on osoittautunut vapauttavaksi ja hyödylliseksi avuksi tekstinteon alkuvaiheessa sekä näkökulman valinnassa. Kuutiointi sujuu näin:

Päätetään tekstin aihe. Kirjoitetaan kuudesta näkökulmasta, jokaisesta kolme (3) minuuttia. Kuutioinnin näkökulmat:

1. Kuvaile!
2. Vertaile!
3. Yhdistele!
4. Analysoi!
5. Sovella!
6. Väitä ja perustele!

Koko ajan kirjoitetaan nopeasti, pysähtelemättä ja ilman kritiikkiä. Tavoitteena on saada esiin välitön ensivaikutelma sekä tekstin raaka-ainetta.

Tämänpäiväisten kuutiointien tehtävänä oli edistää kurssiesseen kirjoittamista. Suhtaudun tavoitteen saavuttamiseen luottavaisesti.

Tanssiva pappi ja muita löytöjä

Aamukävelyllä tie vei Suomalaiseen kirjakauppaan ja alennuslaarien äärelle. Nappasin viikonloppulukemiseksi Erik Wahlströmin romaanin Tanssiva pappi. Se kertoo kansakoulumme isästä Uno Cygnaeuksesta, joka taisi olla melkoinen hulivili.

Lukeminen kohentaa tekstitaitoja. Lukemalla voi oppia tunnistamaan tekstilajeja ja saada ideoita omaan kirjoittamiseen. Lukemalla vahvistaa kirjoittajaminäänsä. On siis monin tavoin hyödyksi ja huviksi uppoutua kirjoihin - niin kauno- kuin tietokirjallisuuden antiin.

Myös lehdet sopivat samaan tarkoitukseen. Itseään voi voimauttaa vaikkapa leikkaamalla lehtipinon erilaisista lehdistä parikymmentä itseä koskettavaa ja kiinnostavaa juttua ja miettimällä, miksi tarttui juuri niihin juttuihin ja mitä ne itsestä kertovat.

Otin maanantaina aloittaneen aikuisryhmän kanssa käyttöön Google Docsin. Harjoittelemme sen avulla prosessikirjoittamista ja tekstien ristiinlukua sekä palautteen antamista. Odotan kokeilulta paljon, joten hiukan jännittää. Google Docs on kätevä työkalu tekstintekoon, ja se on yleistynyt myös yritysten käytössä.

Huomiojulkisuus huutaa ja vastuuttomuus kapeuttaa

Aamun Hesarissa oli Liisa Uusitalon Vieraskynä-kirjoitus huomiojulkisuudesta, joka uhkaa demokratiaa ja rapauttaa laatujournalismiakin (muusta puhumattakaan). Mediat lainaavat ja kierrättävät toisarvoista materiaalia ja julkaisevat suodatettuja koosteita faktoina. Asioiden käsittely yksipuolistuu eivätkä erilaiset äänet pääse tasa-arvoisesti kuuluviin.

Julkipannun tiedon luotettavuutta on tavallisen mediankäyttäjän vaikea - ellei peräti mahdotonta - arvioida. Suomalainen keskustelukulttuuri ei ole erityisesti kannustanut esittämään valtavirrasta tai ns. virallisesta linjauksesta poikkeavia näkemyksiä. Nyreys pätee olipa kyse maahanmuuttopolitiikasta, vanhustenhoidosta, lastenkasvatuksesta tai elämäntaidosta.

Viimeksi mainittu tarjoaakin oivallisen aasinsillan yhteen tabuaiheeseen: vastuullisuuteen. Ruotsalainen teologi Ann Heberlein on kirjoittanut aiheesta kirjan, joka on julkaistu suomeksi nimellä Ei ole minun vikani. Olenkin pitkään odottanut, milloin aiheesta aletaan puhua suoraan ja kaiken maailman lusmuilijoita, selittelijöitä ja vastuunsa väistäjiä pokkuroimatta. Kyseinen kirja pitäisi sisällyttää esimerkiksi opinahjojen kurssivaatimuksiin.

Vastuuttomuus kapeuttaa ihmisen elämää ja vie siltä tärkeän ulottuvuuden: tajun siitä, että elämässä on oikeuksien ohella myös velvollisuuksia. Havahduttavaa, kenties ikävystyttävääkin aikamme ihmisille, joiden elämän johtoajatuksia turhan usein ovat oma etu ja hyöty sekä itsekkyys.

Eipä silti, uusin Sara.-lehti kehottaa eräässä jutussaan työelämäpelaamisen opettelua. Pragamaattinen ohje, kieltämättä. Entäs jos ei halua, viitsi, jaksa tai osaa pelata? Onko ainoa luokitteluvaihtoehto luuserius? Ja miksi ylipäänsä pitäisi luokitella? Onneksi samassa numerossa oli juttu myös Heberleinin kirjasta :)

Mitäs tekemistä tällä vuodatuksella on tekstitaitojen kanssa? No, sekä Uusitalo että Heberlein vakuuttivat ainakin minut tekstitaidoillaan. He toimivat kirjoittajina vastuullisesti ja taitavasti, tarkastelevat aihettaan monipuolisesti pohtien ja perustellen. Taitavat kirjoittajat pystyvät teksteillään vaikuttamaan niin, että jää pysyvä muistijälki. Kiitos siitä.

Äidinkielen kurssin aloitushuumaa

Aloitin tänään äidinkielen kurssin taideopiskelijoiden kanssa. Kurssin nimi todellakin on Äidinkieli (3 op). Ei varmaan kovin myyvä nimi. Painopiste on asiantuntijan kirjoitustaidoissa ja niiden harjaannuttamisessa.

Kurssilaisten joukossa oli sivistynyt herrasmies, tohtori ja kolminkertainen maisteri. Itse asiassa hän on alansa professori, mutta hän sivistää itseään yhä myös eläkkeellä ollessaan. Siinä meille oiva esimerkki ihmisestä, jossa säilyy ja kehittyy halu oppia uutta.

Toivoisin, että itse pystyisin olemaan samanlainen vierivä kivi. Muutenkin hänen altis asenteensa kelpaa esimerkiksi aikamme ikävystyneille ja kärsimättömille ihmisille. Hän elää vahvasti tätä päivää ja on elämää - myös kirjoittamista - kohtaan utelias, halukas oppimaan uutta ja koettelemaan vanhaa. Olen iloinen siitä, että saimme kohdata. Kohtaaminen valaisi koko päivän.

Pohdimme tänään kirjoittamisen merkitystä, vaikeuksia ja keinoja voittaa nuo vaikeudet. Tarkastelimme mielekästä työtapaa ja kirjoittamisen apukeinoja. Ensi viikolla päästään kokeilemaan niitä: silmukointia, kuutiointia, vapaata kirjoittamista. Tunnen olevani jonkinlainen matkasaarnaaja ja iloitsen tehtävästäni.

Silmukointi on näppärä tapa ottaa tekstin aihe haltuunsa. Se sopii mainiosti aiheen rajaukseen ja kirjoittamisen vauhdittamiseen. Homma etenee näin:

1. Kirjoita aiheesta vapaasti, pysähtelemättä ja kritiikittä sivun verran. Lue tuotos ja valitse siitä kiinnostavin tai tärkein asia.
2. Kirjoita siitä taas sivun verran samaan tapaan. Valitse taas kiinnostavin tai tärkein asia.
3. Kirjoita siitä taas sivun verran jne.
4.  Toista, kunnes aihe on tarpeeksi rajautunut.

Kuutiointiin palaan tuonnempana. Vapaa kirjoittaminen sujuu tähän tapaan:

1. Kirjoita aiheestasi vapaasti, pysähtelemättä ja kritiikittä 15–20 minuuttia.
2. Keskity saamaan esille ideoita ja ajatuksia.
3. Älä muuta, älä poista. Anna mennä.
4. Unohda kielenhuollon normit ja tiukka loogisuus.
5. Anna aiheesi viedä mutta pysy aiheessa.

Oikeastaan edellä olevassa oli kyse vapaasta, kontrolloidusta kirjoittamisesta. Siitä tekee kontrolloidun se, että aihe on edes jollakin tavalla tiedossa.

Huomenna tapaan oman opinahjoni aikuisopiskelijat. Päivän teemana on tutkimusviestintä. Ryhmän opiskelijat ovat aloittamassa opinnäytetyötään. Toivon voivani auttaa heitä omalta osaltani - tekstinohjaajana ja kirjoittamiseen rohkaisijana. Aion mainostaa heille muun muassa Kielijelppiä.