Näytetään tekstit, joissa on tunniste markkinointiviestintä. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste markkinointiviestintä. Näytä kaikki tekstit

maanantai 22. maaliskuuta 2010

Mainonnan ja mainoskielen tutkailuviikot

Illalla aloittelemme aikuisopiskelijoiden kanssa mainonnan ja mainoskielen tutkailuviikot. Tästä illasta toukokuun puoleenväliin vietämme aikaa mainoskielen kurssilla, verkossa toimien. Työt tehdään tutkivin ja kehittävin ottein, toiminnallisesti. Tutustutaan markkinoinnin ja markkinointiviestinnän blogeihin, tehdään haastattelumenetelmää soveltaen kenttätyö ja suppeahko mainoskielen projekti. Jokainen tehtävä raportoidaan suullisesti ja kirjallisesti.

Olen linkittänyt verkkoalustan työtilaan monta blogia täkyksi ja oletan, että opiskelijoilta tulee täydennystä. Siellä ovat jo odottamassa mm. markkinointiviestintäyritys Zeeland Society, Janne Kaupin Loippari, Jari Parantaisen Gurumarkkinointi ja Katleena Kortesuon Ei oo totta. Myös yritysten blogeja on tarjolla, esim. Scription valikoima.

On havainnollista ja innostavaa tutustua erilaisten kirjoittajien blogeihin ja selvittää niiden avulla asiantuntijoiden näkemyksiä esimerkiksi mainonnan eri muodoista. Ne inspiroikoot pohtimaan, miksi yritykset ja yhteisöt bloggaavat ja mitä markkinointia tukevia tehtäviä blogeilla voikaan olla.

Kenttätyön ideana on saada haastattelemalla ajankohtaista ja case-perustaista tietoa yrityksen tai non-profit-organisaation mainonnasta jostakin rajatusta näkökulmasta tarkasteltuna. Rajattua teemaa on tarkoitus käsitellä myös lähteitä hyödyntäen: kenttätyön aineistoa suhteutetaan tietoperustaan. Teemana voi olla vaikkapa viraalimarkkinointi, suoramainonta tai sosiaalinen media yrityksen tai non-profit-organisaation mainonnassa.

Projektityössä opiskelija tekee pienimuotoisen mainostekstien valikoiman jollekin todelliselle toimeksiantajalle. Toimeksiantajan tarpeet ja toiveet selviävät - toivottavasti - alkuneuvottelussa, jossa opiskelija sopii teettäjän kanssa, mitä tekstejä tekee. Joku voi tarvita suorakirjeen, toinen myyvän nettitekstin, kolmas yritys- tai tuote-esitteen.

Kurssilla myös keskustellaan pienryhmissä ja yhteisesti. Aloitamme WebEx-istunnolla, mikä hiukan jännittää, koska en ole aiemmin käyttänyt tätä virtuaalista kokous- ja neuvottelupalvelua. Onneksi läsnä on assistentti, joka voi oikoa hölmöilyni ja vastata asiantuntemattomiin kysymyksiini ;)

Aihe on koettu kiinnostavaksi ja on sikälikin hauska, että aineistoa on ympäristö pullollaan. Havainnoitavaa, analysoitavaa ja arvioitavaa riittää. Perinteiset käsitykset mainonnasta ovat murroksessa. Oppikirjoissa sanotaan, että mainonta on maksettua, tunnistettavan lähettäjän harjoittamaa viestintää, jonka tarkoitus on johtaa tuotteen tai palvelun ostopäätökseen.

Maailma on totisesti  muuttunut: läheskään kaikki mainonta ei ole maksettua eikä lähettäjää voi aina tunnistaa. Mediamainonnassa käytetään maksettua, omaa ja ansaittua mediaa; suoramainonta voi olla perinteistä mutta yhä useammin sissimarkkinoinnin tunnusmerkit täyttävää, ambient-mainontaa. Mainonnan maailma on monisyinen ja -muotoinen. Taitavasti käytetty mainoskieli tekee uteliaaksi, vetoaa järkeen ja tunteeseen, parhaimmillaan oivalluttaa ja ilahduttaa - tai ärsyttää.

Onko mainonta kuollut tai kuolemassa? Tuskin. Jotkut kuitenkin ovat sitä mieltä, ehkä tahallaan provosoivasti, että mainonta on menneen talven lumia. Heihin kuuluu Niken markkinointijohtaja Simon Pestridge, joka on sanonut näin:

“We don’t do advertising any more. We just do cool stuff… It sounds a bit wanky, but that’s just the way it is. Advertising is all about achieving awareness, and we no longer need awareness. We need to become part of people’s lives and digital allows us to do that.”

Lisää Pestridgen näkemyksistä voi lukea markkinointiviestintäkonserni Zeeland Societyn blogista.

keskiviikko 17. maaliskuuta 2010

Koulujen mielikuvamainonta mielistelee ja hauskuuttaa

Postasin äskettäin oppilaitosten mielikuvamainonnasta. Jatkanpa aiheesta hiukan, koska mehevää aineistoa suorastaan suolletaan aistinvaraiseen erittelyyn. Junamatka Hämeenlinnaan taittui rattoisasti aamun Metroa selatessa. Siinä mainostettiin "Suuntana Laurea, päämääränä elämä." Ilmoituksessa mainostettiin Otaniemen yksikössä annettavaa tradenomikoulutusta.

Eikö ole elämää ennen koulua tai edes sen aikana? Alkaako elämä vasta koulun (koulupäivän tai tutkinnon suorittamisen) jälkeen? No niinhän asian laita tässä reaalimaailmassa taitaa olla. Koulu simuloi elämää, joka on toisaalla. Koulussa ollaan opetettavana, kavereita tapaamassa ja aikaa kuluttamassa. Moniko tosissaan mieltää olevansa oppimassa, ja viime kädessä vastuussa oppimisestaan?

Onko koulu siis eräänlainen elämän odotushuone? Oikeaa elämää opetellessa ja odotellessa voi esimerkiksi Laurean Otaniemen yksikössä opiskella "kansainvälisessä ympäristössä aidoissa yritysprojekteissa" sekä "luovissa työympäristöissä Manhattanilla ja Caribialla". Täkynä on oma läppäri ja perinteiden puute: ei luokkatiloja, opintojaksoja eikä tenttejä.

Aito-sanaa tungetaan holtittomasti  milloin mihinkin, ikään kuin se takaisi asian tai ilmiön - tai ihmisen - alkuperäisyyden, autenttisuuden. Yritysprojektit ovat yritysprojekteja, todellisia tai fiktiivisiä. Jälkimmäisiä tuskin enää harrastetaankaan. Lähtökohtana on, että projektit ja toimeksiantajat ovat todellisia. Ei leikitä eikä ilmennetä. Aito on siis turha tähdennys.

Mitä ovat luovat työympäristöt? Ihmiset luovat ja ympäristöt voivat kannustaa luovuuteen, edistää ja ruokkia sitä. Luovuus varmaan vaatii hienon, mielellään vierasperäisen nimen. Voi olla, että Manhattan kiidättää luovaan toimintaan ihan toiseen tapaan kuin vaikkapa Espoo tai Otaniemi.

Joistakin perinteistä on syytäkin luopua. Vaikka tässä postauksessa olenkin sarkastisella päällä, kannatan uudenlaisia, avoimia opiskeluympäristöjä. En pidä luokkatiloja, opintojaksoja ja tenttejä välttämättöminä, en usein edes tarpeellisina. Toisaalta karsastan ilmoituksen tapaa esittää asia mielistelevästi ja kosiskelevasti: hae meille, meillä ei ole mitään perinteistä. Perinteiden puutteen korostus ja ilmainen läppäri korostuvat ilmoituksessa hiukan osoittelevasti.

Arvostan Laureaa ja siellä määrätietoisesti tehtävää oppimista edistävää työtä. Laurea on kiinnostavalla tavalla kehitellyt oppimiskulttuuriaan, joka perustuu kehittävään ja tutkivaan oppimiseen (learning by developing). Siitä on hienona esimerkkinä liiketalouden koulutusohjelman peer-to-peer-sovellus (Hyvinkää ja Kerava), jossa tosiaan on uskallettu luopua turhien perinteiden taakasta. Ihan samoja asioita siellä tehdään kuin Otaniemessäkin. Toivon kovasti, että peer-to-peer-sovelluksen mainonta ei olisi yhtä kliseistä ja mahtipontista.

Helsingin rautatieasemalla silmäilin Metropolia Ammattikorkeakoulun hauskasti ironisoivia mainoksia.
Tangokuninkuus muuttaisi elämäni! Loistavaa! Katso kuitenkin [koulun nettisivut]...
Todellakin mä haen Sing Stariin! Loistavaa! Katso kuitenkin [koulun nettisivut]...
Mainoskavalkadi nauratti ja piristi. Metropolian mainoksissa kaksi keskenään ristiriidassa olevaa todellisuutta kohtaavat herkullisesti ja nasevasti. Niiden mainosteksteillä on luullakseni parempi mahdollisuus kohdata lukijansa kuin latteilla, epämääräisillä ja semanttisesti oudoilla sepustuksilla. Sellaisilla kuin vaikkapa "Future in Business!"

perjantai 12. maaliskuuta 2010

Mielikuvamainonnanko siivin ammattiosaajaksi?

Opinahjot harjoittavat kilvan mielikuvamainontaa, elämmehän yhteishaun kiihkeintä aikaa. Media suoltaa koulujen mainoksia oikein urakalla. Viihdytin itseäni aamun bussimatkalla lukemalla Suomen Liikemiesten Kauppaopiston / Helsinki Business Collegen tarramainoksia,  jotka oli liimattu istuinten selkämyksiin. Hehkutustekstiä, mutta miten auttaa yhteisöä erottautumaan kymmenien muiden joukosta?

Ylioppilas! Hae työksesi - älä huviksesi. Ammattiosaajaksi 2 vuodessa.
Mitä tehdä peruskoulun jälkeen? Ota tehostartti tulevaisuuteen, siirry vauhdilla työelämään.
Hulppeita lupauksia, nokkelahakuista sanaleikittelyä, tuttua hokemaa. Onko näihin edes tarkoitus uskoa? Ammattiosaajaksi ei tulla kahdessa vuodessa. Tutkinnon suorittaminen ei ilman muuta merkitse ammattiosaamista ja asiantuntijuutta. Ne kasvavat ennen muuta töitä tekemällä, oppeja soveltamalla ja jatkuvan oppimisen myötä. Miksi uskotella sellaista, mikä ei pidä paikkaansa?

Olisi kiva, jos valmistuneet siirtyisivät "vauhdilla työelämään". Toivottavasti kahden vuoden kuluttua tilanne on se, että nuorille on töitä tarjolla, kun valmistuvat. Tämän hetken totuus on toinen, mutta kannattaa toki suunnata katse tulevaisuuteen.

Kilpailu on ankaraa, ja koulujen mielikuvamainonta on paisunut miltei hälyksi asti. Entäs kun tavoitemielikuva ja imago eivät kohtaakaan? On luvattu yhdeksän hyvää, kymmenen kaunista.Opiskeluaika ei sitten välttämättä tarjoakaan viihdepläjäyksiä, helppoa elämää tai muuta kivaa. Eikä valmistuttua ehkä saakaan "ammattiosaajan" statusta tai työtä.

Jotkut ovat - aiheestakin - kysyneet, mistä mielikuvamainontaan käytetyt rahat ovat poissa. Miksei niitä kohdenneta opetukseen tai muuhun ydintoimintaan? Yksi kuulemani vastaus oli: "Mikä takaa, että ne kohdennettaisiin opetuksen laadun parannuksiin?" Niinpä, ei mikään. Seksikkäämpiäkin kohteita riittänee, esimerkiksi hanke- ja tutkimustoiminta. Tarvetta kohennuksiin olisi myös vaikkapa terveyspalveluissa ja tukitoiminnoissa. Mitäpä toimintoa ei voisi tehdä nykyistä paremmin, jos varoja olisi.

Oma kouluni eli Hämeen ammattikorkeakoulu HAMK on löytänyt kustannustehokkaan markkinointiviestinnän. Suurten, kalliiden lehti-ilmoitusten tai bussitarrojen sijaan koulu kampanjoi etenkin sosiaalisessa mediassa, esimerkiksi Facebookissa, Twitterissä ja You Tubessa. Muu mediamainonta on tarkkaan harkittua ja kohdennettua. Brandia rakennetaan kokonaisviestinnän ottein ja tarkoin suunnitellusti.

Kampanja toteutetaan viime vuosien tapaan pitkälti omin voimin, esimerkiksi mainosten mallit ovat koulun omia opiskelijoita. Perusviestit tosin ovat hehkutuspuhetta muun muassa onnellisuudesta. Mutta pidän mainiona sitä, että somen ansiosta kohderyhmä tavoitetaan kätevästi, ihmisillä on mahdollisuus osallistua, keskustella ja kysellä. Ollaan siellä missä ovat ne, jotka halutaan tavoittaa ja kohdata.

HAMKin brandikampanjointi kukoistaa paljolti markkinointiviestinnän suunnittelija Vesa Vileniuksen ansiosta. Vesalla on vankkaa ammattiosaamista ja vahva näkemys viestinnästä. Tuskin se hänelläkään oli valmiina heti oman tutkinnon suorittamisen aikoihin. Hyvä työyhteisö on antanut tilan, ajan ja tuen ammatilliselle kasvulle ja tositoimille. Hyvä Vesa!