Koulujen mielikuvamainonta mielistelee ja hauskuuttaa

Postasin äskettäin oppilaitosten mielikuvamainonnasta. Jatkanpa aiheesta hiukan, koska mehevää aineistoa suorastaan suolletaan aistinvaraiseen erittelyyn. Junamatka Hämeenlinnaan taittui rattoisasti aamun Metroa selatessa. Siinä mainostettiin "Suuntana Laurea, päämääränä elämä." Ilmoituksessa mainostettiin Otaniemen yksikössä annettavaa tradenomikoulutusta.

Eikö ole elämää ennen koulua tai edes sen aikana? Alkaako elämä vasta koulun (koulupäivän tai tutkinnon suorittamisen) jälkeen? No niinhän asian laita tässä reaalimaailmassa taitaa olla. Koulu simuloi elämää, joka on toisaalla. Koulussa ollaan opetettavana, kavereita tapaamassa ja aikaa kuluttamassa. Moniko tosissaan mieltää olevansa oppimassa, ja viime kädessä vastuussa oppimisestaan?

Onko koulu siis eräänlainen elämän odotushuone? Oikeaa elämää opetellessa ja odotellessa voi esimerkiksi Laurean Otaniemen yksikössä opiskella "kansainvälisessä ympäristössä aidoissa yritysprojekteissa" sekä "luovissa työympäristöissä Manhattanilla ja Caribialla". Täkynä on oma läppäri ja perinteiden puute: ei luokkatiloja, opintojaksoja eikä tenttejä.

Aito-sanaa tungetaan holtittomasti  milloin mihinkin, ikään kuin se takaisi asian tai ilmiön - tai ihmisen - alkuperäisyyden, autenttisuuden. Yritysprojektit ovat yritysprojekteja, todellisia tai fiktiivisiä. Jälkimmäisiä tuskin enää harrastetaankaan. Lähtökohtana on, että projektit ja toimeksiantajat ovat todellisia. Ei leikitä eikä ilmennetä. Aito on siis turha tähdennys.

Mitä ovat luovat työympäristöt? Ihmiset luovat ja ympäristöt voivat kannustaa luovuuteen, edistää ja ruokkia sitä. Luovuus varmaan vaatii hienon, mielellään vierasperäisen nimen. Voi olla, että Manhattan kiidättää luovaan toimintaan ihan toiseen tapaan kuin vaikkapa Espoo tai Otaniemi.

Joistakin perinteistä on syytäkin luopua. Vaikka tässä postauksessa olenkin sarkastisella päällä, kannatan uudenlaisia, avoimia opiskeluympäristöjä. En pidä luokkatiloja, opintojaksoja ja tenttejä välttämättöminä, en usein edes tarpeellisina. Toisaalta karsastan ilmoituksen tapaa esittää asia mielistelevästi ja kosiskelevasti: hae meille, meillä ei ole mitään perinteistä. Perinteiden puutteen korostus ja ilmainen läppäri korostuvat ilmoituksessa hiukan osoittelevasti.

Arvostan Laureaa ja siellä määrätietoisesti tehtävää oppimista edistävää työtä. Laurea on kiinnostavalla tavalla kehitellyt oppimiskulttuuriaan, joka perustuu kehittävään ja tutkivaan oppimiseen (learning by developing). Siitä on hienona esimerkkinä liiketalouden koulutusohjelman peer-to-peer-sovellus (Hyvinkää ja Kerava), jossa tosiaan on uskallettu luopua turhien perinteiden taakasta. Ihan samoja asioita siellä tehdään kuin Otaniemessäkin. Toivon kovasti, että peer-to-peer-sovelluksen mainonta ei olisi yhtä kliseistä ja mahtipontista.

Helsingin rautatieasemalla silmäilin Metropolia Ammattikorkeakoulun hauskasti ironisoivia mainoksia.

Tangokuninkuus muuttaisi elämäni! Loistavaa! Katso kuitenkin [koulun nettisivut]...

Todellakin mä haen Sing Stariin! Loistavaa! Katso kuitenkin [koulun nettisivut]...

Mainoskavalkadi nauratti ja piristi. Metropolian mainoksissa kaksi keskenään ristiriidassa olevaa todellisuutta kohtaavat herkullisesti ja nasevasti. Niiden mainosteksteillä on luullakseni parempi mahdollisuus kohdata lukijansa kuin latteilla, epämääräisillä ja semanttisesti oudoilla sepustuksilla. Sellaisilla kuin vaikkapa "Future in Business!"