Mielikuvamainonnanko siivin ammattiosaajaksi?

Opinahjot harjoittavat kilvan mielikuvamainontaa, elämmehän yhteishaun kiihkeintä aikaa. Media suoltaa koulujen mainoksia oikein urakalla. Viihdytin itseäni aamun bussimatkalla lukemalla Suomen Liikemiesten Kauppaopiston / Helsinki Business Collegen tarramainoksia,  jotka oli liimattu istuinten selkämyksiin. Hehkutustekstiä, mutta miten auttaa yhteisöä erottautumaan kymmenien muiden joukosta?

Ylioppilas! Hae työksesi - älä huviksesi. Ammattiosaajaksi 2 vuodessa.

Mitä tehdä peruskoulun jälkeen? Ota tehostartti tulevaisuuteen, siirry vauhdilla työelämään.

Hulppeita lupauksia, nokkelahakuista sanaleikittelyä, tuttua hokemaa. Onko näihin edes tarkoitus uskoa? Ammattiosaajaksi ei tulla kahdessa vuodessa. Tutkinnon suorittaminen ei ilman muuta merkitse ammattiosaamista ja asiantuntijuutta. Ne kasvavat ennen muuta töitä tekemällä, oppeja soveltamalla ja jatkuvan oppimisen myötä. Miksi uskotella sellaista, mikä ei pidä paikkaansa?

Olisi kiva, jos valmistuneet siirtyisivät "vauhdilla työelämään". Toivottavasti kahden vuoden kuluttua tilanne on se, että nuorille on töitä tarjolla, kun valmistuvat. Tämän hetken totuus on toinen, mutta kannattaa toki suunnata katse tulevaisuuteen.

Kilpailu on ankaraa, ja koulujen mielikuvamainonta on paisunut miltei hälyksi asti. Entäs kun tavoitemielikuva ja imago eivät kohtaakaan? On luvattu yhdeksän hyvää, kymmenen kaunista.Opiskeluaika ei sitten välttämättä tarjoakaan viihdepläjäyksiä, helppoa elämää tai muuta kivaa. Eikä valmistuttua ehkä saakaan "ammattiosaajan" statusta tai työtä.

Jotkut ovat - aiheestakin - kysyneet, mistä mielikuvamainontaan käytetyt rahat ovat poissa. Miksei niitä kohdenneta opetukseen tai muuhun ydintoimintaan? Yksi kuulemani vastaus oli: "Mikä takaa, että ne kohdennettaisiin opetuksen laadun parannuksiin?" Niinpä, ei mikään. Seksikkäämpiäkin kohteita riittänee, esimerkiksi hanke- ja tutkimustoiminta. Tarvetta kohennuksiin olisi myös vaikkapa terveyspalveluissa ja tukitoiminnoissa. Mitäpä toimintoa ei voisi tehdä nykyistä paremmin, jos varoja olisi.

Oma kouluni eli Hämeen ammattikorkeakoulu HAMK on löytänyt kustannustehokkaan markkinointiviestinnän. Suurten, kalliiden lehti-ilmoitusten tai bussitarrojen sijaan koulu kampanjoi etenkin sosiaalisessa mediassa, esimerkiksi Facebookissa, Twitterissä ja You Tubessa. Muu mediamainonta on tarkkaan harkittua ja kohdennettua. Brandia rakennetaan kokonaisviestinnän ottein ja tarkoin suunnitellusti.

Kampanja toteutetaan viime vuosien tapaan pitkälti omin voimin, esimerkiksi mainosten mallit ovat koulun omia opiskelijoita. Perusviestit tosin ovat hehkutuspuhetta muun muassa onnellisuudesta. Mutta pidän mainiona sitä, että somen ansiosta kohderyhmä tavoitetaan kätevästi, ihmisillä on mahdollisuus osallistua, keskustella ja kysellä. Ollaan siellä missä ovat ne, jotka halutaan tavoittaa ja kohdata.

HAMKin brandikampanjointi kukoistaa paljolti markkinointiviestinnän suunnittelija Vesa Vileniuksen ansiosta. Vesalla on vankkaa ammattiosaamista ja vahva näkemys viestinnästä. Tuskin se hänelläkään oli valmiina heti oman tutkinnon suorittamisen aikoihin. Hyvä työyhteisö on antanut tilan, ajan ja tuen ammatilliselle kasvulle ja tositoimille. Hyvä Vesa!