Mitkä ohjeet sitten ovat olennaisia? Vastaukset taitavat vaihdella vastaajan mukaan. Katleenan esittämä 90 prosentin sääntö on mielestäni kätevä. Samoilla linjoilla olen jo vuosia ollut. Kieli elää ja muuttuu, ilmaisutarpeet ja tilanteet vaihtelevat. Ei ole mielekästä niitata oikein-väärinlistoja kenenkään kirjoittajan pöydänkulmaan tai muistitaululle.
Esimerkiksi pilkun viilauksen saralla käytimme aikaa tapauksiin, joissa pilkku erottaa lauseita toisistaan eli on lauserajalla. Jo perusohjeella "pää- ja sivulauseen väliin tulee pilkku" pärjää pitkälle. Pilkkuteemaa edelsi lyhyt, ytimekäs ja havainnollinen (esimerkkeihin nojaava) peruskäsitteiden katsaus: mitä ovatkaan predikaatti, lause, päälause ja sivulause. Sitten palautettiin mieleen kaksi konjunktiolitaniaa eli alistus- ja rinnastuskonjunktiot.
Useimmat muistavat litaniat peruskouluajoiltaan, jolloin ne on opeteltu ulkoa. Vinkki opetussuunnitelmien tekijöille: joidenkin kielioppiasioiden ulkoa opettelu koituu myöhemmin iloksi ja hyödEhkä muistat vielä nämä tai osan näistä:
Alistuskonjunktiot: että, (niin että), jotta, koska, (niin että), kun, jos, vaikka, kuin, kunnes (jahka, ennen kuin, jos, kun, kunhan, ellen jne., jollen jne., joskin, jos kohta, niin kuin, ikään kuin, kuten, tokko, -ko/-kö
Rinnastuskonjuktiot: ja, ynnä, sekä, sekä – että, ka/-kä, eli, tai, tahi, taikka, joko – tai, vai, mutta, vaan, paitsi (selittävä että)
Fiksu tietää tärkeimmät ohjeet ja osaa soveltaa niitä tilanteen, lukijan ja tekstin tavoitteen mukaan. Kirjoitustapaa on hyvä osata vaihdella. Fiksu osaa myös hyödyntää apuneuvoja, kuten kielen- ja tekstinhuollon oppaita sekä nettisivustoja. Tässä muutama hyväksi havaittu:
Kielitoimiston oikeinkirjoitusopas
Iisa & Oittinen & Piehl: Kielenhuollon käsikirja
Luukkonen: Hauskaa kielenhuoltoa!
Muikku-Werner (toim.): Kielipoliisin käsikirja
Kirjoittajan ABC-kortti
Kielijelppi
Erkki Savolaisen laatima kielenhuollon sivusto
Kirjoitetun yleiskielen tietoinen ohjailu ja yhdenmukaistus on mielestäni hyvä asia, koska siten vältytään yleiskieltä vaativissa kirjallisissa viestintätilanteissa monenkirjavalta kaaokselta. Nippeliviidakko voi ahdistaa, joten kätevämpää on muistaa päälinjat ja tarpeen tullen hyödyntää edellä mainittuja apureita.
Pääsiäisen jälkeisenä perjantaina eli 9.4. on Mikael Agricolan päivä, suomen kielen päivä. Monelle meistä, ainakin käytännössä, ovat muutkin päivät suomen kielen päiviä sikäli, että voimme viestiä niin pienistä kuin suuristakin asioista suomeksi. Se on iso juttu, vaikka kenties itsestään selvän oloinen.
Mikael Agricolan päivä on hyvä päivä suomensuojelijoiden tempauksille. Käytetään, vaalitaan ja suojellaan suomea silloin. Pidetään ääntä, puhutaan ja kirjoitellaan mukavia suomeksi. Eikä jätetä asiaa siihen vaan askaroidaan suomeksi muulloinkin kun voimme.
Haastan sinut, blogini lukija, käyttämään (määrä)tietoisesti suomen kieltä niin puheessasi kuin teksteissäsikin. Agricolan päivä on siihen sopiva teemapäivä. Otatko haasteen vastaan?
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti