Näin osallistut tekstityöpajaan ja kohennat kirjoitustaitoasi

Pidän työstäni ja yleensä myös sen tekemisestä. Mutta. Hierteet ja kitkat saavat joskus raivon partaalle. Tällä kertaa on kyse tekstityöpajoista ja niissä työskentelystä.

Jotta tekstipajatyöskentely olisi mielekästä ja auttaisi kohentamaan omia kirjoitustaitoja, pitää jokaisen osallistujan - opiskelijan ja opettajan - ottaa tosissaan muutama simppeli asia ja haikailun sijaan toimia. Vedän muutaman tunnin kuluttua erään tekstipajan istunnon ja kolmesta tekstistä kaksi on tullut ryhmälle ajoissa. Seuraus: minä ohjaajana, opponentti pääasiallisena palautteen antajana ja ryhmä vertaispalautteen antajan roolissa olemme voineet valmistautua kahden tekstin tarkasteluun, emme kaikkien kolmen.

Puhutaan aikavarkaista. Ilmaus on osuva, sillä myöhästelijät ja piittaamattomat osoittavat toimillaan, että eivät arvosta toisten aikaa (ehkä eivät omaansakaan). Taustalla voi vaikuttaa eihän tämä nyt ole niin tärkeää -asenne. Toisaalta vaikuttimet eivät ole aina pahansuopia, mutta helposti syntyy vaikutelma välinpitämättömyydestä ja vastuuttomuudesta.

Kiireeseen on näppärää vedota, mutta se on tekosyy. Podemme lähes kaikki kiirettä, mutta sitä voi yrittää selättää jäsentämällä ajankäyttöään. Kiire ei poista vastuuta eikä anna oikeutta laistaa tehtävistään. Unohtaminen on toinen selitys. Ei mene läpi, kalenteri on keksitty ja harva lienee alle kolmekymppisenä niin dementoitunut, ettei muistaisi arkensa asioita.

Vastuu on asia, johon ajatukseni toistuvasti kiertyvät. Jokainen vastaa valinnoistaan, eikä vastuuta voi ulkoistaa. Filosofi Jussi Vähämäen mukaan meitä nykyisen työkulttuurin ihmisiä leimaavat kärsimättömyys ja ikävystyneisyys. Joukon jatkoksi lisään, että meitä leimaa tai vaivaa myös työn pelko. Jos työnä on kirjoittaminen - kuten tekstityöpajassa - voi tulla kiusaus välttää koko touhu viimeiseen asti. Kirjoittamista lykätään, oman tekstin jakaminen voi tuntua vastenmieliseltä. Kirjoittaminen nyt kuitenkin vain on sellainen taito, jonka oppii ainoastaan tekemällä. Pelkkä tekstin tekemisestä lukeminen ei riitä. Ei riitä sekään, että tekstiaihiot muhivat omassa päässä sieltä sen kummemmin ulkoistumatta. (Tästä tuli siis taas saarna.)

Tässä pikaohjeet sinulle, joka osallistut oppijana tekstityöpajaan (korkeakouluopiskelijana, työyhteisön jäsenenä tai vapaan sivistystyön kursseilla):

1. Tutustu aluksi ohjeisiin ja toteutussuunnitelmaan. Bongaa tärkeät käytännön asiat, kuten päivämäärät ja tehtävät.
2. Käytä kalenteria. Kirjaa siihen KAIKKI toimintaa säätelevät määräajat. Noudata niitä, ehdottomasti.
3. Sisäistä oma roolisi tekstipajan osallistujana. Selvitä itsellesi, mitä sinun pitää kulloinkin tehdä, että kurssi rullaisi kitkatta eteenpäin. Tekstipajoissa käsitellään osallistujien tekstejä: kukin esittelee vuorollaan omaansa ja toimii vuorollaan toisten kirjoittajien palautteenantajana.
4. Varaa aikaa kirjoittamiselle. Kirjoittaminen on aikaavievää puuhaa. Ole realistinen ja tee aikatauluun varauksia yllättävien aikaesteiden varalle. Aseta välitavoitteita ja palkitse itsesi, kun olet saavuttanut välitavoitteen.
5. Valmistaudu rooleihisi ja tehtäviisi tekstin tekijänä, opponenttina ja vertaispalautteen antajana. Kun on oma vuorosi esitellä tekstisi, lähetä se aikataulun mukaisesti ja sovitulla tavalla muulle ryhmälle. Esimerkiksi jos teksti pitää lähettää luettavaksi viikkoa ennen käsittelyä, lähetä se viikkoa ennen käsittelyä, älä käsittelyä edeltävänä päivänä. Jos haluat tekstistäsi palautetta, on välttämätöntä, että toimit niin. Muuten sotket ohjaajan ja muiden osallistujien aikataulun. Et kai oleta, että he puurtavat tekstisi parissa käsittelyä edeltävän yön tai kykenevät antamaan sinulle varttitunnin pikapalautteen.
6. Keskity palautteen antajana lukijakokemuksesi erittelyyn rakentavasti, kohdentaen ja perustellen. "Ihan kiva" tai "Oletpa tehnyt ison urakan" eivät ole kohdennettuja palautteita, vaikka sinänsä sympaattisia ovatkin. Tartu tekstin konkreettisiin kohtiin ja kirjoittajan valintoihin. Kysy, pyydä täsmennyksiä, osoita rakentavasti, mikä tekstissä lukijan näkökulmasta toimii ja mikä ei. Älä kommentoi umpimähkään vaan mieti sanomisesi pointti.
7. Ota vertaispalautteen antajan roolisi tosissasi. Lue työpajassa käsiteltävät tekstit etukäteen, tee muistiinpanoja ja valmistaudu kommentoimaan. Siten saadaan keskustelua. Samalla nousee esiin yhteisiä asioita, sellaisia jotka askarruttavat muitakin kuin yksittäistä kirjoittajaa.
8. Älä selittele laiminlyöntejäsi. Kanna vastuusi ja tee parhaasi. Saat tekstipajatyöskentelystä juuri niin paljon kuin olet itse valmis antamaan. Avoin ja utelias mieli on avuksi.
9. Suhtaudu ryhmän jäseniin ja ohjaajaan kumppaneinasi. Arvosta heitä, heidän apuaan ja heidän aikaansa.
10. Arvosta itseäsi ja tekstiäsi. Kehitä itseäsi kirjoittajana määrätietoisesti. Kirjoittaminen on tietoista ja taitoista toimintaa.

Jopas helpotti! Ehkä en sittenkään astu työpajatilaan tänään hapannaamana. Pienet madonluvut pitää kuitenkin lukea, niin asianlaita nyt on. Sitä paitsi suoritusmerkintää ei tule, jos tehtävät ovat tekemättä tai keskeneräisiä. Resurssien (lue: ajan, rahan, osaamisen) haaskaus suututtaa. Niin pitääkin.

Oi ohjaaja, tuo ikävä ihminen.