maanantai 6. helmikuuta 2012

Tyrkky myyjä tympäisee

Kännykkä kilahteli kesken aamupuuhien. "Huomenta, täällä N. N. teleoperaattori X:ltä. Meillä on vanhoille asiakkaille erityistarjous plaaplaa..." Luvassa siis telemarkkinointituokio (suom. puhelinmyyntiä). Okei, kuunnellaan nyt hetki.

Myyjä jatkoi painottamalla, että tarjous ei nosta kuukausihintaa. Luvassa olisi teräväpiirtodigiboksi ja muuta kivaa. Muuten hyvä, mutta kun ei ole aikaa eikä suurempaa kiinnostusta aiheeseen. Siis napakka mutta ystävällinen "ei kiitos".

Nuori kauppamies ei  hellittänyt heti (sitkeys sinänsä on hieno piirre). Seurasi myyntipuheen kakkosvaihe: "Niin, tämä tarjous ei siis nosta kuukausihintaa. Boksin lisäksi saa xx kappaletta televisiokanavia (ja jotain muuta, mitä en enää muista). Voihan niille olla käyttöä myöhemmin."

Vaikka tarjous kieltämättä oli hyvä, en syttynyt sille, koska en ole siitä juuri nyt kiinnostunut. Se ei ole ajankohtainen.

Myyjä tivasi perusteluja päätökselleni, jota piti ilmeisen hölmönä. "Kyllähän näin edullinen paketti kannattaa ottaa." Myönsin auliisti tarjouksen edullisuuden mutta toistin kolmannen kerran, että en ole siitä tällä kertaa kiinnostunut, vaikka se hyvä onkin.

Jo uskoi myyjäkin, ettei enää kannata jankuttaa ja tivata. Soitosta jäi tympeä jälkihiki. Jos myyjä ei olisi lähtenyt inttämisen tielle, olisin vastedes ehkä suopeampi asialle. Jos hänen puheestaan ei olisi kuulunut vaivoin peitelty mutta tunnistettava sävy, joka kieli asiakkaan tyhmänä pitämisestä, olisin jättänyt asian neutraaliin harkintaan. Opetus: Älä aja asiakasta nurkkaan äläkä painosta häntä perustelemaan päätöksiään. Älä tyrkytä.

Asiakaspalvelu ja myyntityö ovat herkkiä lajeja. Tarmokas nuori myyjä taisi tosissaan ällistyä siitä, että "vanha asiakas" ei tarttunut ilmiselvästi oivaan tarjoukseen. Ehkä sellaista saa pitääkin tyhmänä. Mutta suhtautumistaan ei saa osoittaa, edes vihjaillen. Nolostutettu asiakas ei ole paras asiakas.

2 kommenttia:

Agatha kirjoitti...

Eräänä joulunalusena soittelivat kaikenlaiset puhelinmarkkinoijat liki joka ilta. Juuri olin saanut ruuan lautaselle, kun taas yksi soitti. Vastasin. "Hyvää iltaa, xx-yritysestä se-ja-se", kuului toisesta päästä. Toivotin kahdet kerralla. "Hyvää iltaa ja oikein hyvää illan jatkoa!". Alkoi myyjää naurattaa ja hänkin toivotteli illanjatkoja :)

Tyhmänä piti viimeksi yhden teleoperaattorin myyjä, jolta halusin ostaa ihan erilaisen paketin kuin mitä hän oli tarjoamassa. "Ihan tuntematon merkki tuo puhelin." Pidin pääni ja olen ollut tyytyväinen hankintaani. Ostin kuitenkin.

Tiina Airaksinen kirjoitti...

Agatha, tuplatoivotuksesi ovat osuva esimerkki nopeasta ja nasevasta reagoinnista. Hilpeä mieli molemmille, vaikka et kauppoja tehnytkään.

Joskus myyjän on oudon vaikeaa hyväksyä, että asiakas tietää, mitä tahtoo. Jokunen lupaavasti alkanut ostoaie on rauennut siihen, etten ole saanut sitä, mitä olen halunnut, vaikka olen tiennyt, että haluan juuri sen ja että sitä on saatavilla.

On sattunut sitäkin, että kysyessäni uutuustuotetta, jonka tiedän olevan markkinoilla mutta jota myyjällä ei ole tai jota hän ei tunne, saan osakseni ivanaurun ja uskottelua siitä, että puhun suunnilleen satuolennosta.

Onneksi on myös hyviä ja tilannetajuisia myyjiä, kuten se, joka sai minut ostamaan digi-Hesarin. Olin tosin jo valmiiksi altis. Sille tuotteelle oli juuri silloin tarvetta - ja on yhä.