maanantai 14. syyskuuta 2009

Tieteelliset tekstit ja oppineisuuden osoittaminen

Lauantai sujahti nopeasti taideopiskelijoiden kanssa, teemana tutkimusviestintä ja tieteellinen kirjoittaminen. Keskustelua riitti tieteellisten tekstien uuvuttavuudesta ja tiiviydestä. Ja siitä, miten joitakin tutkivan tekemisen muotoja on todella hankalaa taivuttaa tutkimustekstin korsettiin. Alan opiskelijat tekevät perinteisten tutkimusten sijaan usein produktiopainotteisia, toiminnallisia opinnäytteitä.

"Mä en jaksa lukea tutkimuksia, en jaksa keskittyä niin tiiviisiin teksteihin ja yrittää purkaa niiden jargonia", muutama totesi. Tuttu kokemus monelle muullekin. Siinä vaiheessa, kun aletaan lukea oman alan asiantuntijoiden tutkimustekstejä ja muita oppineisuuden osoituksia, ollaan hämmentyneitä. Tekstit ovat tyystin muuta kuin aiemmin eteen tulleet. Ne ovat asiapitoisia, "neutraaleja", kiihkottomia, täsmällisyyteen ja yksiselitteisyyteen pyrkiviä, perustelevia. Mikä määrä tieteellisen kirjoittamisen temppuja pitääkään opetella, että voisi tulla tunnistetuksi ja tunnustetuksi alansa asiantuntijoiden joukossa!

Umberto Eco julkaisi jo 1970-luvulla tutkielman tekijöiden klassikko-oppaan Oppineisuuden osoittaminen eli miten tutkielma tehdään. Kirja on yhä monelta osin käyttökelpoinen. Mitä Eco kirjoittaa lähteiden käytöstä ja lähdemerkinnöistä, sitaattien käyttötavoista ja tutkija-kirjoittajan perusasenteesta, on kestänyt aikaa hyvin.

Romaani on sika, se syö kaiken. Näin on Eco todennut. Tutkimus ei ole sika, sille syötettävä pitää valikoida harkiten.

Oman alan tieteellisten tekstien lukijaksi ryhtyvä voi kokea epätodellisen tunteen. Teksteihin pitää keskittyä tosissaan saadakseen niistä aarteet esiin ja pystyäkseen arvioimaan niiden laatua. Vieraan alan tuotoksista ei todennäköisesti heru juuri  mitään, eikä varmaan tarvitsekaan herua.

Opinnäytettään tekevää tutkija-kirjoittajapoloa ei kuitenkaan ole heitetty ypöyksin tieteellisten tekstien maailmaan. Hämmennystä voi jakaa ja oppia rakentaa yhdessä ohjaajien ja kollegoiden kanssa. Seminaarit ovat oivia paikkoja keskittyä hetkeksi myös opinnäytteen kirjoittamisen kysymyksiin.

Sitä paitsi on hyviä kirjoittajan oppaita, jotka on hyvä muistaa tutkimisen ja tekemisen matkan varrella. Kielijelppi auttaa moneen vaivaan. Printtioppaista kannattaa tukeutua esimerkiksi Hirsjärven, Remeksen ja Sajavaaran klassikkoon Tutki ja kirjoita sekä Kniivilän ym. oppaaseen Tiede ja teksti. Virikkeellisenä lukemistona suosittelen Löytyn ja Kinnusen toimittamaa artikkelikokoelmaa Tieteellinen kirjoittaminen.

Produktiopainotteisten eli toiminnallisten töiden tekijöille on avuksi Vilkan ja Airaksisen Toiminnallinen opinnäytetyö. Ohjaajille - ja soveltuvin osin myös opiskelijoille - sopii samojen tekijöiden Toiminnallisen opinnäytetyön ohjaajan käsikirja.

Lauantain saldo:
  • lähteiden käytön periaatteet
  • lähdeviitteet ja -luettelo
  • metateksti ja argumentointi
  • tutkimusraportin rakenne
  • tutkimustekstien ja produktiopainotteisten töiden tekstien yhtäläisyydet ja erot
  • tieteellisen tekstin persoonamuodot
  • lopputyon tiivistelmän rakenne.
Paljon muutakin olisi teema tarjonnut, vaan aika riitti lauantaina edellä mainittuihin.

2 kommenttia:

Riitta Ikonen kirjoitti...

Kiitos vinkistä lukea blogiasi, minusta tulee vakiolukija! Tällä kertaa mieleeni jäi ainakin "aimo annos pedagogista rakkautta", koitan sen pitää mielessä, kun viiletän kahden opinahjon välillä :-)

Tapaamisiin!

Tiina Airaksinen kirjoitti...

Pedagogisesta rakkaudesta kirjoittaa mm. Simo Skinnari kirjassaan Pedagoginen rakkaus - kasvattaja elämän tarkoituksen ja ihmisen arvoituksen äärellä. Myös filosofi Juha Varto on käsitellyt sitä teksteissään.

Jokapäiväinen haaste on saada se näkymään omassa työssä. Vuorovaikutus kun ei aina onnistu, vaikka kuinka toivoisi. Mutta periksi ei saa antaa :)