Eilen pamahti uutispommi: WSOY antoi kenkää tähtikirjailija Sofi Oksaselle. Pitkään kytenyt jännitteinen tilanne laukesi tavalla, joka oli monelle yllätys. Oksanen on tahkonnut Puhdistuksellaan rahaa ja mainetta, eikä vain itselleen vaan myös kustantajalleen. Tässä kiistassa ei raha ratkaissut.
Kustantajia hänelle lienee tarjolla, mutta kenet hän kelpuuttaa? Kustannustoimittaja on näissä suhteissa kirjailijalle tärkeämpi kuin kustantaja sinänsä.
Sofi Oksanen on taitava kirjailija, jonka kirjoja odotan aina kiinnostuneena. Toistaiseksi ne ovat täyttäneet odotukseni, ja oletan niiden täyttävän ne vastakin. Oksasen, kuten muidenkin arvostamieni taiteilijoiden, tapauksessa "ulkokirjalliset" seikat ovat suhtautumisessani toissijaisia. En ole kiinnostunut esimerkiksi heidän yksityiselämästään tai harrastuksistaan.
Oksasta on syytetty ylimielisyydestä ja tosikkoudesta. Hänellä nyt sattuu olemaan hyvä itsetunto ja käsitys omasta osaamisestaan. Hän ilmaisee ajatuksensa ja näkemyksensä suoraan, puhuu suunsa puhtaaksi. Hän ei yritä miellyttää, mielistelystä puhumattakaan. Oksanen ei kumartele eikä imartele, mikä saattaa ärsyttää. Hän ei vaikuta olevan kiinnostunut muiden mielipiteistä. Mitä ilmeisimmin hän ei ole diplomaattinen.
Ehkä tunnen sympatiaa häntä kohtaan siksikin, että tunnistan hänessä liminaalin, rajattajan, monella eri tavalla ulkopuolisen. Oksasella on suomalais-virolaiset sukujuuret, hän ei olemuksellaan eikä esiintymisellään sulaudu massaan ja hänet on yhdistetty joihinkin alakulttuureihin tai vähemmistöihin (biseksuaalit). Nuo seikat ovat minusta kuitenkin epäkiinnostavia ja -olennaisia, kun arvioidaan hänen talenttiaan kirjailijana.
Rajattamisen teemasta on suomeksi kirjoittanut filosofi Juha Varto (Rajoilla 1. Työpapereita. Taideteollisen korkeakoulun julkaisuja. 2000.).
Tekstit
Vanhan kirjasuomen sanakirja 10 vuotta verkossa
1 päivä sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti