Tekstipöpöjä ja -pönötystä

Flunssakausi on nujertanut opiskelijoita ja kollegoita sairasvuoteelle. Taisin helmikuun puolella saada tartunnan itsekin. Pöpöt jylläävät, tauti tarttuu mutta yleensä potilas sentään tokenee kohtuuajassa. Tekstien laita on ikävä kyllä usein toisin. Tekstipöpöt pesiytyvät kirjoittajan kieleen ja tekstituotoksiin harmillisen sitkeästi.

Tekstitaudit tunnistaa mm. substantiivisaasteesta, tilastokielikoukeroista ja passiivipahkuroista. Teksti voi oirehtia  lauseenvastikkeiden löperönä ja vastuuttomana viljelynä. Tekstitaudit tarttuvat kovin helposti. Olen huomannut oireita paitsi toisten, valitettavasti myös omissa teksteissäni.

Otetaanpa ote taloyhtiön tuoreesta yhtiökokouskutsusta:

Yhtiössä toteutettiin normaalia huoltotoimintaa ja valmisteltiin roskakatoksen uusintaa yhdessä kaupunkisuunnitteluviraston kanssa. Piha-alueen perennapenkkien suunnitelman laati Yritys Oy. Perennapenkkejä kunnostetaan perinteen mukaisesti asukkaiden toimesta.

Tekstitaudit saavat ihan arkisen asian näyttämään pönöttävältä ja itseään isommalta. Huh. "Toteuttaa huoltotoimintaa" = taloyhtiön huoltotyöt sujuivat normaalisti. "Asukkaiden toimesta" = asukkaat kunnostivat. Substantiivisaastetta ja passiivipahkuroita, plääh.

 Tarve monimuotoiseen kommunikaatioon korostuu yksinelävien vanhuksien keskuudessa.

Eikö olisi riittänyt, että kertoisi yksinelävien vanhusten tarvitsevan monimuotoista viestintää?

Keskuudessa, parissa, puitteissa, piirissä, osalta, taholta, toimesta. "Kopiokone esiteltiin Kalle Konelan toimesta." = Kalle Konela esitteli kopiokonetta (kopiokoneen toimintaa).

Ella Erikoinen syntyi Orivedellä vuonna 1980 päästen ylioppilaaksi vuonna 1999.

Rakennuttajan on kuitenkin tiedostettava, että siirtäessään vastuuta urakoitsijalle supistuu rakennuttajan vaikutusvalta. [Kuka tai mikä vastuuta siirtääkään?]

Lauseenvastikkeet ovat vähän vaarallisia. Jos tekstillä on juridista merkitystä, ne ovat väärinkäytettyinä tosi vaarallisia. Kirjoita reilusti pää- ja sivulauseita, niin vältät vaaroja.

Tekstitaudit vieraannuttavat, loitontavat ja tylsistyttävät lukijan. Pönötystä tuskin moni kaipaa. Lukijan kokemus: Sairas teksti, paha mieli. Parannettu teksti, parempi mieli.

Uutuus tuotteita tuote valikoimiin

Kannattaisiko käyttää osa mainontabudjetista mainosten viimeistelyyn? Kas tässä ote Hesarin koko sivun mainoksesta à la K-supermarket:

Olemme koonneet tähän ilmoitukseen UUTUUS - tuotteita joilla saatte vaihtelua ruokapöytään. Ilmoituksessa on myös kiinnostavia kodintarvike - UUTUUKSIA. Hyvätkin uutuus tuotteet usein häviävät kaupan isoihin valikoimiin joten halusimme tuoda tuoteuutuuksia esille helpottamaan valintojanne.

Kiva juttu, mutta muutama perusasia pääsi unohtumaan. Yritetään uudestaan (ilman stilisointia, vain ilmeisimpiin normirikkomuksiin puuttuen):

Olemme koonneet tähän ilmoitukseen uutuustuotteita, joilla saatte vaihtelua ruokapöytään. Ilmoituksessa on myös kiinnostavia kodintarvikeuutuuksia. Hyvätkin uutuustuotteet usein häviävät kaupan isoihin valikoimiin, joten halusimme tuoda tuoteuutuuksia esille helpottamaan valintojanne.

Tyrkky myyjä tympäisee

Kännykkä kilahteli kesken aamupuuhien. "Huomenta, täällä N. N. teleoperaattori X:ltä. Meillä on vanhoille asiakkaille erityistarjous plaaplaa..." Luvassa siis telemarkkinointituokio (suom. puhelinmyyntiä). Okei, kuunnellaan nyt hetki.

Myyjä jatkoi painottamalla, että tarjous ei nosta kuukausihintaa. Luvassa olisi teräväpiirtodigiboksi ja muuta kivaa. Muuten hyvä, mutta kun ei ole aikaa eikä suurempaa kiinnostusta aiheeseen. Siis napakka mutta ystävällinen "ei kiitos".

Nuori kauppamies ei  hellittänyt heti (sitkeys sinänsä on hieno piirre). Seurasi myyntipuheen kakkosvaihe: "Niin, tämä tarjous ei siis nosta kuukausihintaa. Boksin lisäksi saa xx kappaletta televisiokanavia (ja jotain muuta, mitä en enää muista). Voihan niille olla käyttöä myöhemmin."

Vaikka tarjous kieltämättä oli hyvä, en syttynyt sille, koska en ole siitä juuri nyt kiinnostunut. Se ei ole ajankohtainen.

Myyjä tivasi perusteluja päätökselleni, jota piti ilmeisen hölmönä. "Kyllähän näin edullinen paketti kannattaa ottaa." Myönsin auliisti tarjouksen edullisuuden mutta toistin kolmannen kerran, että en ole siitä tällä kertaa kiinnostunut, vaikka se hyvä onkin.

Jo uskoi myyjäkin, ettei enää kannata jankuttaa ja tivata. Soitosta jäi tympeä jälkihiki. Jos myyjä ei olisi lähtenyt inttämisen tielle, olisin vastedes ehkä suopeampi asialle. Jos hänen puheestaan ei olisi kuulunut vaivoin peitelty mutta tunnistettava sävy, joka kieli asiakkaan tyhmänä pitämisestä, olisin jättänyt asian neutraaliin harkintaan. Opetus: Älä aja asiakasta nurkkaan äläkä painosta häntä perustelemaan päätöksiään. Älä tyrkytä.

Asiakaspalvelu ja myyntityö ovat herkkiä lajeja. Tarmokas nuori myyjä taisi tosissaan ällistyä siitä, että "vanha asiakas" ei tarttunut ilmiselvästi oivaan tarjoukseen. Ehkä sellaista saa pitääkin tyhmänä. Mutta suhtautumistaan ei saa osoittaa, edes vihjaillen. Nolostutettu asiakas ei ole paras asiakas.

Blogimarkkinoinnin pikaopas

Nyt kiireisin ja kärsimättöminkin bloggaamisesta kiinnostunut saa apua blogin perustamiseen ja markkinointiin. Tutustuin juuri Katleena Kortesuon ja Jarkko Kurvisen upouuteen kirjaan Blogimarkkinointi - blogilla mainetta ja mammonaa. Se on toimiva setti perustietoa ja käytännön vinkkejä.

Kirja on kirjoitettu kepeään tyyliin, mutta se sisältää varteenotettavaa asiaa. Tiedän jo yhden varman kohderyhmän, jolle kirjaa suosittelen: liiketalouden opiskelijat opinahjoni viestinnän ja markkinoinnin kursseilla. Lisään sen kevään viestinnän kurssieni kirjalistaan saman tien. Opiskelijoita takuulla kiinnostaa tietää, miten blogilla voi tienata.

On ilo lukea kirjaa, jossa asia tarjoillaan hauskasti ja havainnollisesti. Esimerkit höystävät teemoja kivasti ja jäävät mieleen. Ote on käytännönläheinen ja asiantunteva. Etenkin aloittelijalle kirja tulee tarpeeseen. Se on johdatus bloggaamisen ja blogin markkinoinnin perusteisiin. Syväluotaukseen sitä ei ole tarkoitettukaan. Jos jotain jäin kirjasta kaipaamaan, niin muutamaa analysoitua tapausesimerkkiä.

Nuoren miehen tekstitanssia näppäimistöllä

Tämä tarina sopii näin joulunalustunnelmiin.

Olimme jo pikkuhiljaa lopettelemassa liike-elämän viestinnän kurssia. Ryhmätöissään turhautunut nuori mies oli kadonnut maisemista jo viikkoja aiemmin. Ei näkynyt, ei kuulunut. Ajattelin jo, että siis tämmöinen tapaus. Pelinappulat levällään laudalla ja hemmo ties missä huitelemassa. Tehtävät tekemättä ja nolla-arviointi uhkaamassa.

Kunnes koitti kurssin loppusuora. Kaveri ilmestyi tunneille ja tuli kysymään, miten hän voisi hoitaa hommansa. Siinä sitten neuvoteltiin tovi. Tarjosin sovitetun suoritustavan, kun huomasin, että nuorukainen oli tosissaan. Hän todella halusi ottaa vastuun suorituksestaan, vaikka ryhmä olikin hajonnut taivaan tuuliin. Yksi oli kuulemma lopettanut, toinen muuten vain kadonnut ja kolmannestakaan ei ollut havaintoja.

Lisähaastetta toi tosiasia, että perustiedoissa ja -taidoissa oli toisen asteen koulutuksen jäljiltä paikkaamisen varaa. Etenkin kirjoittaminen tuotti kuulemma tuskaa.

Sovin nuoren miehen kanssa treffit: hän lupasi tulla pitämään koulutustilaisuuden (= puheviestinnän osuus), tekisi siihen aineiston sekä kirjoittaisi vaaditut liikekirjeet ja raportin. Hän lunasti lupauksensa. Sovittuna aikana hän piti kelpo koulutuksen ja palautti kirjalliset työt. Jälki ei ollut ollenkaan hullumpaa. Opettajakin oli palautteen mukaan pitänyt mielenkiinnon ja oppimishalun yllä.

Opinhalua ei tarinamme päähenkilöltä siis puuttunut. Hän raportoi, että kirjoittaminen ei ollut helppoa mutta ei sitä tekemättäkään opi. Palautteen avulla hän voi parhaansa mukaan yrittää kehittyä kirjoittajana. Kipukynnys ylittyi ajoittain, ja lopettaminenkin käväisi mielessä. Eipäs lopettanut! Hän selvisi tasoonsa nähden riittävän hyvin ja on suoritukseensa tyytyväinen.

Opiskelun kiihkeä tempo, tehtäväsuma ja toimimaton ryhmätyöskentely olivat suurimmat hidasteet. Eivät lopulta onneksi esteet. Tärkempänä pidän avointa ja periksiantamatonta asennetta ja vastuunottoa omasta tekemisestään. Oli myös rohkeutta lähestyä opettajaa, jotta esteitä saatiin yhdessä raivatuksi.

Voiko enempää vaatia tai toivoa? Jos raportin kirjoittaminen oli aluksi hetkellisesti nuorukaisen elämän suurin haaste (kuulemma yhtään liioittelematta) ja hän kuitenkin sai raportin valmiiksi, onko syytä muuhun kuin iloon ja riemuun. Nuoren miehen tekstitanssiharjoitukset näppäimistöllä saavat toivoakseni pikaista jatkoa.

Sivistäkää meitä yhä suomeksi(kin), korkeakoulut!

Korkeakoulukentältä kuuluu kummia. Opetusta annetaan tulevaisuudessa suomalaisille supisuomeksi ehkä entistä vähemmän. Vaviskaa suomensuojelijat. Tuleeko ne ja jyrää meidät, nuo kansainvälistymisintoilijat?

Kansainvälistymme, saamme ja annamme opetusta yhä enemmän englanniksi. Myönnän kernaasti, että tarpeen onkin. Mutta sillä ehdolla, ettei suomenkielisestä opetuksesta luovuta eikä sen korkeasta laadusta tingitä. Mutta miten ahtaa opetussuunnitelmiin tuo kaikki hyvä ja kaunis?

Otetaanpa ihan rauhallisesti. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen kielipoliittisessa toimintaohjelmassa todetaan näin:

Englannin asema tieteen kansainvälisenä yhteiskielenä, lingua

francana, on kiistaton. Myös suomalaisten tutkijoiden on välttämätöntä

julkaista englanniksi voidakseen osallistua kansainväliseen

tieteelliseen keskusteluun. Yhtä välttämätöntä on, että samanaikaisesti

tutkijat tuottavat tieteellistä tietoa myös suomeksi.

Jos haluamme rakentaa ja ylläpitää suomalaista ajattelua,

on uusista käsitteistä voitava puhua myös suomeksi, eikä se ole

mahdollista, jos kielessä ei ole keskusteluun tarvittavaa omakielistä

termistöä. Se taas voi syntyä vain kieltä käyttämällä.

Suuri osa valmistuvista korkeakouluopiskelijoista työskentelee valmistuttuaan kotimaassa. He tekevät työtä, jossa tarvitsevat hyviä – elleivät peräti erinomaisia – suomen kielen kirjallisia ja suullisia taitoja. Asiantuntijatehtävät ovat pitkälti viestintää. Viestintä on palvelua ja vuorovaikutusta. Asiantuntijuuteen kuuluu kyky ja tahto viestiä ymmärrettävästi ja hallitusti äidinkielellään (tai toisella kotimaisellaan, jos äidinkieli on ruotsi).

Toiseksi, oman kielen taito on vieraiden kielten oppimisen perusta. Jos perusta on valettu yleissivistävässä koulutuksessa vankaksi, sitä ei tarvitse korkeakoulussa pahemmin paikkailla, vaan voi keskittyä syventämään taitojaan. Voi vaikka harjaantua suomenkielisten hanke- tai tutkimustekstien tai sosiaalisen median tekstien kirjoittajaksi. Tai voi opiskella yhteiskirjoittamista ja kehittyä tekstin editoijana. Voi oppia vaikuttavaan tekstityöhön aina vain paremmin.

Tarvitsevatko suomenkieliset korkeakoulutetut siis suomen kielen opintoja? Tarvitsevat. Usein kuultu hokema ”kyllähän suomalainen nyt suomea osaa” on pelkkä latteus. Arkikielen hallinta on eri asia kuin asiantuntijalta vaadittava oman kielen taito, joka ei itsestään kartu.

Tosiasia on, että monen suomenkielisen korkeakouluopiskelijan äidinkielen taito on aika heikoissa kantimissa. Huomio koskee kirjallista viestintää. Sen sijaan, että opetusta karsitaan, sitä tulisi lisätä niille, joiden taidot kaipaavat vahvistusta. Opetus pitää saada houkuttelevaksi osoittamalla, että taidoista on todella hyötyä ja että niiden opiskelu on innostavaa, elämänmakuista touhua. Pois pänttäyksestä kohti ymmärrystä ja soveltamista!

Koululaitos alimmasta asteesta ylimpään on yksi kielenhuoltajista ja suomensuojelijoista. Korkeakoulujen taas pitää huolehtia suomen elinvoimaisuudesta ja toimivuudesta myös tieteen ja kulttuurin kielenä. Yksittäinen suomen kielen käyttäjä voi kuulostella, mitä suomensuojelija, suomen kielen tutkija Lari Kotilainen puhuu. Hän kehottaa meitä vaalimaan kieltämme niin työssä, opiskelussa kuin arjessakin. Kotilainen yllyttää myös leikkimään sillä.

Miksi yhteisöissä siedetään huonoja tekstejä?

Ennen kesälaiduntamista kirjaan vielä muutaman sanan yhteisöjen tekstinsietokyvyistä. Ne ovat hämmästyttävän ja hirvittävän hyvät, mikä on ikävää. Mitä kaameimpia tekstihirvityksiä julkaistaan ja luodaan siten arveluttavaa yhteisökuvaa. Vai mitä voisi tuumata Suonenjoki-Kuopio-kumppanuusselvityksestä, joka valittiin Vuoden kielikukkaseksi?

Aiheesta bloggasi myös Anja Alasilta, joka syystäkin ihmettelee, miksi niin moni yhteisö päivittäin hukkaa aikaa, rahaa ja asiakkuuksia julkaisemalla kelvottomia tekstejä. Kalliiksi tulee, tavalla tai toisella.

Koulutamme korkeakouluissa ja ammatillisissa oppilaitoksissa tulevaisuuden osaajia. Ehkä meidän pitäisi remontoida opetuksen tapoja ja sisältöjä vastaamaan 2010-luvun vaatimuksiin. Nykykonstein tavoitteita ei saavuteta. Valmistuvilla tulisi olla vastuullisen tekstintekijän asenne, tiedot ja taidot. Niin he voisivat valppaammin vaatia omalta työnantajayhteisöltään tekstitaitojen arvostusta sekä osallistua yhteisön tekstityöhön innostuneesti ja aktiivisesti.

Hyvää kesää tekstintekijöille ja -lukijoille! Tekstityöläinen käy tekstien kimppuun taas elokuussa.