Raivostuin Hesarin eilisestä WSOY-jutusta. Antti Majanderin ja Saska Saarikosken kirjoittama juttu vahvistaa pahimpia pelkojani: kirjailijan tehtävä ei olekaan työskennellä ensisijaisesti kirjoittajana vaan hänen pitää toimia myös markkinoijana ja esiintyjänä. Entäs jos todella taitava kirjailija onkin introvertti, jonka on vaikea esiintyä edukseen?
Ei auta, image is (almost) everything. Näin vaikuttaa WSOY:n asioista päättävä hollantilaisjohtaja Jacques Eijkens ajattelevan. Ei riitä, että kirjailija kirjoittaa, tuottaa tekstiä omassa rauhassaan ja omaa tahtiaan. Nykymaailmassa kirjailijan pitää luovuttaa persoonansa kustantajan käyttöön, sillä kustantaminen keskittyy yhä vankemmin kirjailijan persoonan ja brändin ympärille. Kirjailijan on oltava alati käytettävissä, saatavilla, läsnä.
Sekään ei riitä. Kirjailijan on oltava kiinnostava ihminen, sillä "[ihmiset] eivät halua vain kirjaa, he haluavat kirjailijan". Kaikkiko haluavat? Taidan siis olla poikkeava.
Eijkens myöntää suoraan ja häpeilemättä, että jättää lukemisen muille ja keskittyy bisneksen tekoon. Hänen mielestään Suomi on jäljessä kustannusalan kaupallistamisessa. Voi miten noloa! Nyt, kirjailijat, nopeasti opettelemaan tuloksen tekoa, ellette jo osaa.
Erityisesti kismittää Eijkensin opettavainen viesti kirjailijoille: heidän pitää oppia ajattelemaan työtään ammattimaisemmin ja kaupallisemmin. Helvetti soikoon, moni kirjailija kirjoittaa ammatikseen ja useimmat moni ammattimaisesti.
Ehkä suuret kustantamot panevat kirjailijansa "kirjailijakouluun", jossa pakollisia "ammattiopintoja" ovat ainakin opintojaksot "Rakenna ja kiillota oma brändisi", "Kirjailija - oppiva ammattiosaaja","Opi markkinoimaan", "Stailaamalla valovoimaa", "Yritystalouden perusteet", "Irtokarismaa kaapista, jos oma ei riitä", "Esiintymisvalta" ja "Syö ruokkivasta kädestä nätisti".
Money talks, bullshit walks. Sanoma pärjäisi Eijkensin mukaan ilman kirjojen kustantamistakin. Ei ole syytä epäillä. Kirjojen kustantaminen ei taida olla isoille kustantamoille enää pääasia. Onneksi on niitä pienempiä, jotka yhä tahtovat tehdä kulttuurityötä. Hurraa niille!
Tekstit
Vanhan kirjasuomen sanakirja 10 vuotta verkossa
1 päivä sitten
4 kommenttia:
Kai minäkin olen sitten poikkeava. Jos kirja on hyvä, ihan sama kuka sen on kirjoittanut. En minä ainakaan osta kirjailijaa vaan kirjan. Tai korkeintaan jonkin kirjan sen takia, että saman kirjailijan edellinen teos oli hyvä.
Tosin tällä menolla saattaa käydä niin, että WSOY:n kirjat jäävät kaupassa hyllyyn...
Ihanaa, Kirsikka, että on valtatrendeistä poikkeavia ;) Olen viime aikoina miettinyt taiteilijoiden mediaseksikkyyttä. Mikäpä siinä, jos sitä on, mutta ei sen pitäisi olla välttämätöntä, jos taiteilijalla on näkemystä ja sanottavaa (ilmaistavaa). Miten "mediaseksikkäitä" ovat olleet esim. Aleksis Kivi, Minna Canth, Veijo Meri tai Väinö Linna?
Joskus on käynyt niin, että olen sekaantunut lukemaan jonkun taiteilijan mielipiteitä milloin mistäkin tai mieltymyksistä milloin mihinkin, ja seurauksena ei ole ollutkaan ihastus tai mielenkiinto vaan tympäännys ja yhdentekevyyden tunne.
Taiteilijalla on oltava sanomisen vapaus, ei miellyttämisen pakkoa. Olen ilahtuneena bongannut Kirkko ja kaupunki -nimisestä seurakuntalehdestä Ville Rannan mainioita ja kursailemattomia sarjakuvia. Ne ovat julkaisun parasta antia, vaikka itse instituutio etäinen onkin. Muuten sarjakuvamakuni ulottuu Aku Ankan, Robert Crumbin ja Kalervo Palsan tarjoomiin. Lissu Lehtimaja taas ruokkii pedagogin sarjakuvamakuani freireläisillä virityksillään.
Kustantamoille pääasia ei ole kirjojen kustantaminen tai taiteen julkaiseminen. Kustantamon pääasiana on tuottaa voittoa omistajille.
Omistajat taas ovat palkanneet yritykselle johdon vain ja ainoastaan huolehtimaan maksimaalisen tuoton saamisesta sijoitukselleen.
Tämä tarkoittaa sitä, että kirjoja pitää myydä mahdollisimman paljon. Jos kirjoja ei myydä, niitä ei myöskään kustanneta. Ja jos kirjat eivät myy mahdollisimman hyvin, omistajat antavat johdolle kenkää.
Asiakas taas ei yleensä ole lukenut kirjaa, jonka hän ostaa. Siksi hän ei voi perustaa ostopäätöstään siihen, että kirja on hyvä. Pikemminkin ostopäätös perustuu siihen, että asiakas on pitänyt kirjailijan aikaisemmista kirjoista tai vaikkapa kirjailijan esiintymisistä lehdissä ja televisiossa.
Siksi kustantajan kannalta on järkevää, että kirjailijat osallistuvat markkinointiin, näkyvät julkisuudessa ja ajattelevat kirjojensa myyntiä.
Jos taas kirjailija on kiinnostunut taiteen -- eikä tuloksen -- tekemisestä, voi hän vaikkapa julkaista omakustanteita.
Hyvä Mikko Piippo, kiitos kommentista. Kirjan kustantamisen todellisuus on eittämättä kuvaamasi kaltainen. Esittämäsi pointit ovat kiistatta järkeviä etenkin kustantajan näkökulmasta ja liiketaloudellisesti perusteltuja. Aivan varmasti on kustantajan kannalta mielekästä ja rationaalista, että kirjailijat osallistuvat opustensa markkinointiin ja esiintyvät julkisuudessa. Markkinataloudessa markkinatalouden ehdoin - ota tai jätä.
Media- ja muuta julkisuustilaa heruu usein niille tekijöille, joilla on hallussaan mediajulkisuuden vaatimat taidot. Tekijä kiinnostanee tällöin enemmän kuin hänen tuotoksensa. Entä jos teos on hyvä mutta tekijä epäkiinnostava tai ei osaa markkinoida teostaan (ja itseään)? Niin, voihan hän julkaista omakustanteita - jos on varaa. Hyvä, että sellainen mahdollisuus on.
Minusta kirjailijan tehtävä on kirjoittaa ja hänen tulee saada keskittyä siihen. Jos hän kokee markkinoinnin ja julkisuuden luonteviksi keinoiksi edistää asiaansa, niin ilman muuta ne voi valjastaa käyttöön. Kirjailijan työn tärkein tulos on kirja tai muu julkaisu. Tuloksen tekemistä voi sitten jatkaa markkinoinnin ja julkisuuden avulla, jos luonnistaa.
Kustantamot elävät ajan mukana, jotta pysyvät hengissä. Epäkäytännöllisenä ihmisenä silti haikailen tässä asiassa mennyttä: aikaa, jona kustantaminen ei ollut pelkkä liiketoimi vaan myös kulttuurin vaalimista ja sivistystyötä.
Omat kirjanostopäätökseni perustuvat joko aiempaan kokemukseeni kirjailijan tuotannosta tai tuntemieni ihmisten kokemuksiin niistä tai heidän antamiinsa suosituksiin. Kukin tekee ostopäätöksensä omin perustein.
Lähetä kommentti