Hyvä lause avaa oven toiseen maailmaan

Joskus kannattaa selata vanhoja aikakauslehtiä. Puoliso toi töistä vanhoja Suomen Kuvalehtiä, joissa on lukemista pidemmäksikin aikaa. Numerossa 39/2009 (25.9.2009) oli Riitta Kylänpään innostava artikkeli Sanoja peräkkäin. Siinä kirjailijat pohtivat, millainen on hyvä lause.

Poimintoja kirjallisuuden sanataitureilta:

"Katselin vuorten ääriviivoja, että tuollaisiksi minä haluaisin lauseeni, rauhalliset, loivat kaaret, mutta sitten taempana, sinertävä, äkäinen vuori, hiljainen mutta selvästi kuuluva, tässä laaksossa on niin hyvä kaiku että se toistaa kokonaisen lauseen, sen pituisen kuin riidellessä käytetään. Dra åt helvete, ja megafoni toistaa, dra åt helvete." - Pentti Saarikoski, Euroopan reuna (1983)

"Kaiken jatkuminen ennallaan on pakahduttavan onnellista ja pelottavaa." - Petri Tamminen, Mitä onni on.

"Näin meidän nimemme sanoina, valheina, jotka voisivat liittää meidät toisiimme." - Juha Seppälä (tekeillä oleva proosateos)

"Hän herää, tai uskoo ainakin heräävänsä, Rosalindin hiustenkuivaajan hurinaan ja vaimeaan ihmisääneen, joka toistelee yhtä ja samaa lausetta, ja sitten myöhemmin, kun hän on taas vajonnut uneen, kuuluu vaatekaapin avaamisen jämerä kolahdus..." - Ian McEwan, Lauantai.

Hyvä lause voi olla lyhyt tai pitkä, aforistinen tai polveileva.  Se on usein yllättävä, epätodennäköinen ja härnäävä, ei kuitenkaan tahallisesti konstaileva. Lause jää vaivaamaan ja hiertämään mutta ravitsevasti. Se on päälause tai pää- ja sivulauseiden yhdistelmä, siinä on rytmi kohdallaan. Siinä voi soinnutella tai singota osuvia kielikuvia, siinä voi ironisoida, vastakohtaistaa tai rinnastaa. Hyvä lause nielaisee mukanaan. Se saattaa hengästyttää, viipyillä, pistellä. Se ei jätä välinpitämättömäksi.

Silja Hiidenheimon sanoin: "Hyvä lause avaa oven toiseen maailmaan, jonne se sinkoaa meidät niiltä sijoiltamme."