Ei-äidinkielisen kirjoittajan tekstimentorina

Vuosi 2009 heitti minut vironkielisen tutkijan tekstimentoriksi. Olen saanut seurata hänen väitöskirjatekstinsä kasvua alun luonnoksista valmiiksi tekstiksi ja toimia niin kirjoitusprosessin kuin tekstinkin kätilönä. Kirjoittaja osaa suomea, mutta kirjoittamisessa on ollut omat hierteensä.

 

Urakka alkoi keväällä, jatkui kesällä ja huipentui lokakuun lopussa. Tekstinohjaajan ja -huoltajan (kielentarkistajan) työ on ollut erityisen antoisaa. Olen oppinut paljon tekstinohjauksesta ja palautteen antamisesta. Kokemus on ollut hieno ja yhteistyö kirjoittajan kanssa mutkatonta.

Erityisen palkitsevaa on ollut se, että kyse on ollut todellisesta tekstinhuollosta - ei vain oikeinkirjoitusopista. Olemme yhdessä pureutuneet kolmentasoisiin asioihin

• tekstin rakenteeseen (koko teksti, luvut, kappaleet, virke- ja lauserakenteet)
• ilmaisuun, sananvalintoihin 
• oikeinkirjoitusseikkoihin.

Viron ja suomen kielet ovat hämäävän läheisen oloisia mutta kuitenkin aika kaukaisia. Tyyliseikat ja vivahde-erot ovat joskus hienovaraisia. Suomen kielen verbi väijyä luo erilaisia mielikuvia ja mielleyhtymiä kuin verbi piillä. Esim. "ilmiön taustalla piilevät oletukset" on sävyltään ja merkitykseltään eri kuin "ilmiön taustalla väijyvät oletukset". Muodokas ruumis muodokkaan vartalon sijasta taas saattaa johtaa lukijan ajatukset jonnekin CSI:n rikoslaboratorion kaltaiseen paikkaan. 

  

Pintatason säröjä tekstiin taas helposti syntyy mm.  

• vokaalien ja konsonanttien vääristä pituuksista, esim. "levineet", "piitamatta", "kielettyt", "täydentänneet" 
• vokaaliharmonian puutteesta (viron kielessä sitä ei ole), esim. "kyla", "tytar"
• pehmeiden ja kovien konsonanttien käytön epävarmuudesta, esim. "laadikot".