Ojennan sinulle kielikukkasia marraskuun

Tekstityöt tuottavat usein kielikukkassatoa, ihan lisäbonuksena. Marraskuun opinnäytetyö-, kypsyyskoe- ja lehdenlukurupeamat ovat tarjonneet nauruterapiaa, kun katse on löytänyt tekstistä omintakeisia kielikuvia tai veikeitä sanajärjestysratkaisuja. Lukijansa voi hämmentää tai häntä voi (usein tahattomasti) virkistää kielen keinoin, olipa virkistys lähtöisin toimittajalta tai lainaus joltakulta.

Tämän päivän Metrossa oli juttu pahoinpidellystä Mehukatti-maskotista, joka palaa töihin. Jutussa oli haastattelusitaatti:

- Kyllä se vähäksi aikaa pysäytti miettimään. En tuntenut heitä. Voi olla, ettei Mehukatti niiden päivää kauheasti piristänyt. Järjen köyhyyttä se on, että maskottiin pitää käydä käsiksi, kun lapsiakin oli ympärillä.

Viikon kypsyyskokeiden joukosta löytyi kielikuvilla hersyttelyä:

"Konseptimme ei onneksi jäänyt leijailemaan vaan sai jalat alleen."

Kirjoittaja ei kuitenkaan tainnut tarkoittaa konseptin pikaista maisemista häipymistä vaan sen konkretisoitumista ja selkeytymistä.

Pilkuista en tässä yhteydessä ala jankuttaa (jankutin jo aiemmassa postauksessani). Yhdys sana virheetkin jääkööt toiseen kertaan, samoin AlkukirjainOngelmat. Mutta tällä haavaa huomio kiinnittyi epäsuoriin kysymyslauseisiin, jotka jostakin kumman syystä saivat usein alkuunsa että-konjunktion. Esimerkiksi tähän tapaan:

 "On tärkeää selvittää muun muassa, että mitkä ovat niitä kanavia, joiden kautta opiskelijat tavoittaa parhaiten."

"Kuva 3 havainnollistaa, että millaisen polun läpi asiakas kulkee."

Ikään kuin sivulauseen alussa olisi aukko, joka on tarpeen tukkia. Referointiaikeita lienee halu tähdentää että-konjunktiolla, mutta kirjoitetussa tekstissä että näyttää tällä tavoin käytettynä hassulta.

"Vuoden kuluttua voidaan todeta, että onko tarpeen tehdä uusi viestintätyytyväisyystutkimus."

Toinen marrasteksteissä runsaasti edustunut ilmiö oli pronominien käytön sekavuudet. Joka- ja mikä-pronominien työnjako tuntui monesti unohtuneen, ja viittaussuhteissa oli epämääräisyyksiä:

"Markkinointi on ennen kaikkea tapa ajatella, ja sen toimintaperiaate linkittyy lähes jokaiseen toimintoon, mitä organisaatiossa tehdään."


"Tästä vanhasta tavasta on vähitellen luovuttu työntekijöiden harmiksi ja se voi vaikuttaa myös työmotivaation heikkenemiseen."

Näitä lukiessani mieleen muistui muinainen lehti-ilmoitus, jossa mattokutomo herkisteli miesasiakkaita mainoslauseella "Yllättäkää vaimonne. Tehkää se matolla." Kovasti yhä toivon, että kyseessä oli harkittu kieli-ilottelu.