Arki kuitenkin on taas alkanut. Maanantaipäivän alkupuolen vietin tapaamalla kollegoja, postireissulla ja joulupukin apulaisena. Kävin myös keskustelemassa parin tulevan kurssin toteutuksista. Talvikeikkailu kyseiseen opinahjoon innostaa. Siellä ahkeroi moni vanha työystävä ja tuttu kollega, ja siteet siihen suuntaan ovat vanhastaan vahvat. Luvassa on työyhteisön viestintää ja tutkimusviestintää. Odotan innostuneena kurssien toteutumista.
Elämäni on kuin sälää ja sirpaletta, työtä monissa verkostoissa. Monipuolisuus ravitsee, mutta on pidettävä varansa, ettei ala käydä ylikierroksilla. Niin kauan kuin saa tekemisistään tyydytystä, asiat ovat kunnossa.
Huomenna tapaan korkeakoulujen kirjoitusviestinnän opettajakollegoita. Luvassa on tärkeitä ja kiinnostavia teemoja, kuten
- integroinnin ilot ja murheet - yhteistyön onnistumisen ja epäonnistumisen kokemuksia
- äidinkielen lukio-opetus ja ylioppilaskoe
- tieteellisen kirjoittamisen opintopolku
- ei-äidinkieliset opiskelijat ja kirjoitusviestinnän opetus.
Huolestuttavaa taas on, että kaikissa korkeakouluissa ei ole pakollisia viestinnän kursseja. Jos asiantuntijan tekstitaitojen hallinta jää kypsyyskokeen varaan, ollaan hakoteillä. Tutkintoihin pitäisi sisällyttää vähintään 3 opintopistettä äidinkielen ja viestinnän opettajia. Se on vähimmäismäärä - 6 opintopistettä olisi jo kohtuullinen. Lisäksi tulisi taata valinnaisopintojen mahdollisuus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti