Joulumieltäni virittävät tätä kirjoittaessani vanhat joululaulut, joista kirkkaimmin kaikuvat Kun joulu on, Varpunen jouluaamuna ja On hanget, korkeat nietokset. Niissä viehättävät tarinat maailmasta, jota enää ei ole. Sen tapaa Martta Wendelinin postikorteista, vanhoista joulukertomuksista ja jo edesmenneiden rakkaiden kertomista muistoista. Olen itse ollut kaupunkilaislapsi enkä ole ikinä viettänyt maalaisjouluja. Siitä huolimatta nuo laulut herkistävät sanojensa ja säveliensä ansiosta.
Sain tänään mieltäni ilahduttaneen joululahjan. Hesarissa oli Jukka Petäjän juttu ikisuosikistani Philip Rothista, jonka kirjoja odotan aina malttamattomana. Kunpa hän saisi vielä kirjoittaa. En saa hänen amerikkalaisuuden ja miehen luotailuistaan kyllikseni. Mikä tarinan imu ja mukaansatempaava tekstintaju! Roth antoi nyt ensimmäisen haastattelunsa suomalaiseen lehteen - siis historiallinen puheenvuoro. Juttu kruunasi sunnuntaiaamuni. Verkko-Hesarissa on Rothista lyhyemmin.
Uumoilen, että löydän Rothin tuoreimman suomennetun romaanin Tuohtumus pukinkontista. Tai kokin puntista, puolisoni kun on koulutukseltaan kokki ja ilahduttaa minua paitsi suussasulavin herkuin myös intohimoja herättävin kirjalahjoin. Milloin Roth saa Nobelin kirjallisuuspalkinnon? Ei koskaan, jos hänen omaa näkemystään on uskominen. Hän ei ole sanojensa mukaan riittävän vasemmistolainen.
Niinpä, kirjallisilla ansioilla ei aina ole niin väliä palkintoja jaettaessa.
Savon Sanomat julkaisi 2.12. Hannu Waaralan arvion Tuohtumuksesta. Jukka Petäjä pitää Hesarin jutussaan Tuohtumusta yhtenä Rothin parhaimmista teoksista. Tuskin maltan odottaa kohtaamistani sen kanssa.
Tekstit
Vanhan kirjasuomen sanakirja 10 vuotta verkossa
2 päivää sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti