Kirjoittamisen intoa ja rohkeutta, kiitos

Pääministeri Vanhasen blogikirjoitukset ovat valpastuttaneet joitakin kielenhuoltajia. Vanhasen tekstit kun vilisevät kirjoitusvirheitä. Harmi sinänsä, mutta ei kai blogiteksteissä vallan vaarallista. Aihetta pohtii  mm. Anja Alasilta bloggauksessaan Lukihäiriöiset kirjoituskieltoon.

Osa kirjoituskömmähdyksistä johtunee teknisistä pulmista. Tässä saa itse kukin tarkkailla näppäimistöllä kiitäviä sormiaan etenkin silloin, kun näppäimistö jumittaa tai on jokin muu tekninen häikkä. Harmillisen usein kirjaimet vaihtavat paikkaa, joitakin pujahtaa tekstiin liikaa ja joitakin liian vähän. Vanhasen tekstinäytteissä oli kieltämättä aika paljon oikeinkirjoituserheitä. Mutta miten edustava otos mahtoi olla?

Julkaisuissa, esimerkiksi kirjoissa ja artikkeleissa, ei soisi olevan kovin paljon tämän sortin vikoja. Sama koskee mielestäni kaikkia tärkeitä asiakirjoja ja tekstejä, vaikkapa hakemuksia, lausuntoja sekä yritysviestinnän virallisia tekstejä. Virheitä vilisevä teksti ei luo vakuuttavaa vaikutelmaa kirjoittajastaan eikä hänen taustayhteisöstään. Jos tekstillä on juridista merkitystä, voivat kirjoitusvirheet koitua kalliiksi (esimerkiksi tarjoukset ja pöytäkirjat).

Olisi hienoa muistaa tässäkin asiassa tilannetaju. Liian tiukka pipo alkaa kiristää. Kaikki viestintätilanteet eivät ole niin virallisia tai muodollisia, että asia kaatuisi muutamaan oikeinkirjoitus- tai kielikömmähdykseen.

Turhan ankarat kielipuutarhurit tuottavat kirjoittajille tuskaa. Miksi ihmeessä kirjoitushalut - etenkin orastavat - pitäisi nitistää? Olen opetustyössäni kohdannut monia eri-ikäisiä ihmisiä, jotka arastelevat tarttua kirjoitustehtäviin. Kun olemme keskustelleet asiasta, taustalta on paljastunut karuja kokemuksia kouluajoilta  tai myöhemmistä elämänvaiheista. Opettaja on lannistanut, antanut ei-niin-rakentavaa palautetta ja pahimmassa tapauksessa nolannut kirjoittajan julkisesti luokan kuullen. Ihmekö sitten, jos into ja motivaatio laantuvat.

Kirjoittaminen on opittavissa oleva taito. Kaikista ei ehkä tule sanataitureita, mutta jokainen luku- ja kirjoitustaidon perusteet oppinut voi harjaannuttaa tekstitaitojaan ja oppia paremmaksi kirjoittajaksi. Jokaisen pitää valita asenteensa - myös kirjoittamisen opettajien. Tarvitaan iloa ja rohkeutta!