Tämä kirjoitus ei käsittele kirjoittamista, ei tekstejä, eikä tekstitaitoja. Kirjoitan hienosta palvelukokemuksesta, jonka syntytarpeina olivat tilanneherkkyys, ystävällisyys ja keskustelevuus. Se oli vuorovaikutusta toimivimmillaan arkisessa asioinnissa.
Taivalsin eilisaamuna läpi tuiskun ja kinosten helsinkiläiseen sivutyöpaikkaani. Olin sopinut tapaamisen yhteyshenkilöni kanssa, ja asia oli tärkeä. Olin typeryyttäni unohtanut yhteyshenkilön kännykkänumeron kotiin ja harhailin suunnilleen oikeassa paikassa mutta lukittujen ovien takana. En tiennyt, minkänäköinen yhteyshenkilöni on, koska olin asioinut hänen kanssaan vain sähköpostitse. Kävelin autiota käytävää pitkin. Ketään ei näkynyt.
Kunnes etuvasemmalta ilmestyi mies, joka kohteliaasti kysyi, voisiko olla avuksi. Kerroin asiani, ja hän pyysi minut toimistoon odottamaan. Hänellä oli aikaa lyhyeen small talkiin. Hän tarjosi aamukahvin ja samalla selvitti, että odottamani henkilö tulee Hämeenlinnasta asti. Todennäköisesti matkanteko kestäisi tavallista pidempään. Join kahvini ja lueskelin lehtiä. Minulla ei sillä kertaa ollut kiire, saatoin hyvin odotella.
Jonkin tuokion kuluttua minua tuli tervehtimään toinen toimiston työntekijä. Puhelimme työasioita ja siinä sivussa edistimme myös sitä asiaa, jonka vuoksi olin tullut paikalle. Tämä avulias nainen soitti sitten yhteyshenkilölleni, jonka juna oli juuttunut Vantaalle. Sen jälkeen hän kirjasi muistiin asioita, jotka olivat olennaisia alkuperäisen asiani kannalta. Etenimme siis myös varsinaisessa asiassa. Sovimme toimenpiteistä, ja perjantaina asian pitäisi olla kunnossa.
Vaikka en välittömästi saanutkaan tärkeää asiaani hoidetuksi, minuun teki vaikutuksen se rakentava ja yhteistyöhakuinen viestintä, jota toimiston väki harjoitti. Lähdin seuraavaan etappiin hyväntuulisena ja rauhallisena. Odottelu ei harmittanut lainkaan, eihän se ollut turhaa. Sain hyvää palvelua, joka hivelee mieltä vieläkin.
Tämä oli pieni tarina tavallisen arkipäivän eräästä tilanteesta. Pienin viestinnällisin valinnoin voimme saada paljon aikaan. Suuria ponnistuksia ei aina tarvita, riittää että on läsnä ja että on tilannetajua.
Vanhan kirjasuomen sanakirja 10 vuotta verkossa
1 viikko sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti