lauantai 30. tammikuuta 2010

Meilaajien syntisäkit tyhjiksi

Sillä aikaa kun taideopiskelijat lounastelevat ennen esseepajaan palaamistaan, kokoan viikon meilisaldon synnyttämät mietteet. Sähköpostin orjat, sorron yöstä nouskaa ja vaatikaa meilaajilta rotia toimintaansa. Joka työpäivä vierähtää tovi jos toinenkin sähköpostin parissa. Askarointia hidastavat monet seikat, joista soisi meilaajien pääsevän eroon. Tässä pikakoontia tämän työviikon meileistä:

  1. Meilistä puuttuu otsikko kokonaan.
  2. Otsikko on epäinformatiivinen, esim. Hei! tai Moi! 
  3. Viestistä puuttuu alkutervehdys, esim. Hei! tai Moi!
  4. Tiedottavaksi tarkoitettu viesti on rakennettu raportiksi tai jaaritukseksi, josta saa etsiä ydintä salapoliisin tavoin.
  5. Viestissä on monta asiakokonaisuutta tai tyystin erilaisia asioita.
  6. Meilaaja ei ole vaivautunut viimeistelemään tuotostaan ja viesti vilisee kehnoa kieltä sekä kirjoitusvirheitä.
  7. Meilin sävy vaikuttaa töksähtelevältä, töykeältäkin.
  8. Meilaaja on unohtanut lopputervehdyksen, esim. Terveisin tai Ystävällisin terveisin.
  9. Meilaaja hoputtaa vastaanottajaa uusintaviestein. ("Lähetin sinulle eilen viestin, mutta en ole saanut vastaustasi.")
  10. Sananvalinnat antavat häiritsevän vaikutelman, esim. "Lähettäkääpä(s)", "Laittakaahan tulemaan."
  11. Saman työyhteisön tuttu jäsen kirjoittaa tutuille lähettämäänsä meiliin allekirjoitukseksi sekä etu- että sukunimensä sekä tittelinsä, vaikka selvyys ei sitä kyseisessä viestintätilanteessa vaatisikaan.

Miksi on niin vaikeaa asettua lukijan asemaan? Maksaisiko peruskohteliaisuus kohtuuttomasti? Pienin korjausliikkein voitaisiin tilannetta parantaa ja samalla järkeistää viestintäkumppanien työtä. Asiat sujuisivat notkeammin ja ripeämmin, jos meilaaja jaksaisi ottaa lukijansa tarpeet ja odotukset huomioon.

2 kommenttia:

Kirlah kirjoitti...

Tunnustan, että tulee henkilökohtaisissa viesteissä ystävien kesken käyttäydytyksi juuri noin, varsinkin juuri sellaisissa höpötysviesteissä.

Mutta nyt kirjoitat asiaa, joka minua on ärsyttänyt pitkän aikaa. Lisäksi vielä tällaista:
Käytetään pelkkiä etunimiä seuraavanlaisissa tapauksissa:
Piirin kieltenopettajien kokoukseen tai illanviettoon tulee kutsu. Kutsun lähettäjät asuvat ihan eri kaupungissa, joten heitä ei tunne. Jos tilaisuuteen pitää ilmoittautua, on kutsun perässä pelkkä puhelinnumero!! kenellekähän puhelu menee. Tai: Ilmoittaudu sihteerille numeroon... Mistä hiivatista voi tietää kuka siellä on sihteerinä.

Tai Punaisen Ristin paikallisosasto laittaa viestin,e ttä jos haluaisin osallistua vapaaehtoisena nälkäpäiväkerääjänä toimintaan, ilmoita puh.../Lissu.
Kuka sellaiseen arvaa ilmoittautua, kun ei tiedä, mikä Lissu siellä on. Itse asiassa muuten olisi ehkä innostunutkin, mutta kun ei kerran voi laittaa nimeään, jäi sekin tekemättä!!

Tiina Airaksinen kirjoitti...

Kirlah, kiitos kommentistasi. Esimerkkisi havainnollistavat asiaa mainiosti. Tarkoitin sähköpostittelua a) vieraiden tai puolivieraiden kesken, b) laajan tai laajahkon joukon voimin, c) työ- ja opiskeluasioissa, d) harrastusporukoissa, joissa ei välttämättä tunne tai tunnista osapuolia. Tilannetaju on tarpeen. Kaveriviestintä kukkikoon vapaammin, ja höpötysviestejä tarvitsemmme arjen ja vapaa-ajan iloksi. Meilaustaito on paitsi tietämystyöläisen ammattitaito myös jokaisen kansalaistaito.