Blogi oppimistehtävänä -kokeilun satoa

Viime postauksessani mainitsin lyhyesti blogien käyttöön oppimistehtävänä. Kokeilin blogitehtävää ensimmäisen kerran joulukuussa alkaneella mainoskielen opintojaksolla. Opiskelijat jakautuivat noin neljän hengen tiimeihin, ja jokainen tiimi perusti oman bloginsa. Blogikirjoitusten laadintaan ja toisten blogien tekstien kommentointiin oli varattu noin kuukausi.

Tehtävänanto oli pääpiirteissään tämä:

Tarkoituksena on blogata mainoskielen ilmiöistä oman tiimin blogiin ja antaa muille mahdollisuus lukea sekä kommentoida tiimin blogikirjoituksia.

• Luokaa tiimillenne oma blogi.
• Antakaa blogillenne vetävä, teemaan liittyvä nimi.
• Antakaa kirjoitusoikeudet oman tiimin jäsenille.
• Luokaa blogi, joka on kaikkien luettavissa. Jos erityisestä syystä haluatte luoda sisäpiiriblogin, johon pääsy vaatii salasanan, lähettäkää salasana tiedoksi opettajalle ja kaikille opintojakson opiskelijoille.
• Tiedottakaa verkkoalustan sähköpostilla kaikille opintojaksoon osallistuville bloginne nimi ja linkki siihen.
• Kirjoittakaa 8.1. mennessä blogipostauksianne mainoskielen ilmiöistä, niitä koskevista ihmettelyistä, ihailuista, havainnoista, kokemuksista...ja suhteuttakaa edellä mainittuja asioita faktoihin. Tiedonlähteitä löydätte esim. verkkoalustalta, Googlesta, sosiaalisista medioista ja muualta netistä, kirjastoista ja medioista. Saattakaa havaintonne ja kokemuksenne keskusteluun faktatiedon kanssa. Ottakaa kantaa, kommentoikaa ja perustelkaa näkemyksenne! Tarjotkaa esimerkkejä. Jokainen tiimin jäsen kirjoittaa vähintään kaksi postausta. Voitte kirjoittaa omalla nimellänne tai nimimerkillä.
• Tutustukaa tehtävää varten verkkoalustan osioihin 2, 3, 4, 5 ja 7.
• Kommentoikaa toistenne blogipostauksia sopimallamme tavalla. (Tämä täsmentyi myöhemmin.) Jokainen tiimi ja sen jäsen kommentoivat kahden toisen tiimin blogipostauksia.
• Jokainen kirjoittaa lopuksi yksilötyönä oman arvionsa tehtävän tekemisestä ja tuotoksista. Palauta arviosi palautuskansioon 10.1. mennessä.

Tuotokset ovat olleet valtaosin riemastuttavia, innostavia ja oivaltavia. Tehtävä oli monen mielestä vaikuttanut aluksi helpolta mutta vaatinutkin yllättävän paljon perehtymistä postauksen teemaan ja paneutumista itse kirjoittamiseen. Blogien julkisuus oli asettanut paineita, tulivathan tuotokset periaatteessa kenen tahansa luettaviksi. Toisaalta tietty rentous ja sallivuus tyylivalinnoissa koettiin helpottavaksi. Postausten kommentointi taas vaati toisenlaista kirjoittamisen tapaa: perustelevaa ja keskittynyttä, ytimekästä kannanottoa, eräänlaisia "nostoja" toisen tekstin kirvoittamina.

Piirtoheitin-lehdessä, verkko-opetuksen verkkolehdessä Jere Majava opastaa valjastamaan blogit opetuskäyttöön ja oppimiseen. Lehden artikkelissa viitataan Stephen Downesin Educational Blogging -artikkelissaan esittämiin näkemyksiin. Erityisen kiinnostavana sovelluksena Majava pitää opiskelijoiden omia blogeja osana opintoja, esimerkiksi opintojaksoa. Aiheesta on lukuisia muitakin kirjoituksia blogeissa, jotka käsittelevat sosiaalisen median käyttöa opetuksessa.

Majava toteaa, että omat blogit antavat mahdollisuuden hyödyntää blogien tunnuspiirteitä: henkilökohtaisuutta, diskursiivisuutta sekä verkostomaisten yhteisöjen synnyttämistä. Julkisuus on uusi ulottuvuus, joka puuttuu suljetuista verkko-oppimisympäristöistä. Julkinen blogi mahdollistaa toisaalta sen, että saa oman äänen (tekstin) kuuluville. Toisaalta se mahdollistaa palautteen, kokemuksen siitä, että on tullut kuulluksi (nähdyksi). Blogata voi omalla nimellä tai nimimerkillä.

Katleena Kortesuo antaa Kommentti tuolla, postaus siellä
-blogikirjoituksessaan nohevia neuvoja bloggaajille ja kommentoijille.

Perinteisen oppimispäiväkirjan sijaan opiskelijat kirjoittivat perustellun arvion blogitehtävän tekemisestä ja siitä opitusta. Tehtävä koettiin uudenlaiseksi ja erilaiseksi (vaikka blogit eivät koulun ulkopuolella mitään uutta olekaan). Tässä muutama ote arvioista:

Muiden blogien lukeminen oli todella mielenkiintoista. He olivat kiinnittäneet huomiota sellaisiinkin asioihin, joita itse en ollut edes tullut ajatelleeksi. Oli myös hauskaa huomata, millaisesta mainonnasta muut pitävät. Mainontaa ja mainoksia oli pohdittu eri näkökulmista, ja näiden näkökulmien lukeminen oli mieltä avartavaa. Ehkä se oma näkemys ei aina olekaan se ainoa oikea, ja myös muiden oivalluksista voi jotain oppia.
**********
Blogin kirjoittaminen ei sinällänsä ollut vaikeaa, aiheiden keksiminen taas oli. Tosin tällaisessa oppimistehtävässä se onkin vähän vaikeampaa toisin kuin jos kirjoittaisi omista touhuiluistaan, jolloin aiheita syntyy itsekseen tilanteen mukaan.
 Tässä tehtävässä opin käsittelemään mielipiteitäni ja asettelemaan sähköiseen mediaan toisten nähtäville. Omien mielipiteiden esittäminen mahdollisimman mielenkiintoisesti ja mahdollisimman selkeästi oli haaste sekin. Täytyi olla myös tarkkana ettei kirjoituksilla loukkaa ketään.
************
Opin blogitehtävän tekemisestä sen esimerkiksi, että joidenkin aiheiden osalta on tehtävä jonkin verran taustatyötä ennen kuin asia valottuu kokonaisuudessaan. Opin myös sen, että omia näkemyksiään on perusteltava jonkin verran, jos haluaa kirjoituksestaan uskottavan. Jos vain kertoo omia mielipiteitään perustelematta niitä, niin mielestäni tällainen kirjoitus on aika tyhjä ja mitään sanomaton. Tietysti blogikirjoitus voi ollakin sellainen, vain omia mielipiteitä sisältävä, mutta omasta mielestäni hyvässä blogikirjoituksessa on potkua ja perusteluja. Tämä tekee kirjoittajasta uskottavamman ja järkevän oloisen.

Ettei koko totuus unohtuisi, niin on tunnustettava, etteivät kaikki kolmekymmentä nuorta aikuista innostuneet tehtävästä. Kritiikki oli osin perusteltua, osin tarkoituksellisen viileää ja nasevaa tehtävän ja sen mielekkyyden kyseenalaistusta. Hyvä niin, maailmaan kun mahtuu mielipiteitä eikä kenenkään kokemusta ole kiistäminen. Mitä blogitehtävästä oppii, lienee yksilöllistä. Asennekin vaikuttaa. Tarkoitus ei ollut blogata jäsentymätöntä tajunnanvirtaa vaan tutustua blogikirjoitusten ja
-kommentointien laadintaan. Näennäisesti kepeä tehtävä oli synnyttänyt monessa tekijässä uusia oivalluksia, jopa työn iloa.