Teksti-ilonhetkiä ja suomen kielen arvostusta

Varhaiskevään torstai toi teksti-iloa elämään. Eilinen luku- ja kommentointiurakka kannatti, vaikka alkuun hiukan huimasikin. Työ ei ole turhaa.

Aamun tekstiseminaarissa totesi useampikin tieteellistä kirjoittamista ensi kertaa harjoitellut opiskelija, että kandityön kirjoittaminen ei ollutkaan niin kamalaa kuin aluksi tuntui - itse asiassa työ oli muuttunut palkitsevaksi, jopa hauskaksi. Olin vilpittömän iloinen näistä kokemuksista.

Toinen uskon vahvistuksen hetki tuli iltapäivällä, kun keskustelin Haaga-Helian johdon assistenttityön ja kielten koulutusohjelman vastuullisten kanssa. Oli upeaa kuulla, miten siinä koulutusohjelmassa arvostetaan ja tähdennetään viestinnän, kirjoittamisen sekä kielen- ja tekstinhuollon taitoja. Niitä mietteitä kuunnellessa oli hyvä virittäytyä huomiseen eli suomen kielen päivään.

Hyvä, Agricola! Hyvä, me työsi jatkajat!

"Meillä ei kiskota munista"

Tämä päivä sujahtaa vielä tekstitöissä ja parin viikon varrelle kertyneiden pikku rästihommien hoitelussa. Sitten rauhoitutaan pääsiäisen viettoon. Pääsiäisperinteisiimme kuuluvat lampaanpaisti, Oululaisen mämmi sekä pääsiäismunat ja -puput.

Viime pääsiäisen alla oli erään helsinkiläisen herkkupuodin ovessa lappu "Meillä ei kiskota munista". Jäipähän mieleen ja naurattaa vieläkin. Lohkaisiko kauppias tietoisesti vai vahingossa?

Lampaalle tulee punaviini-hunaja-valkosipuli-yrttimarinadi. Yrtteinä ovat timjami ja rosmariini. Paistin kaveriksi tuumasimme italialaista valpolicellaa tai ripassoa. Mämmivertailun kunkkuna on Oululaisen mämmi, jossa yhdistyvät jumalainen maku ja ihana ulkonäkö.

Munat ja puput ovat jo löytäneet tiensä jakajien kätköihin. Tummasuklaapuput olivat ehtineet loppumaan, mikä vähän kismittää. Oma vika, olisi kannattanut toimia ajoissa.

Kaupunkisuunnittelua ja -taidetta käsittelevän tekstin tarkastus on loppusuoralla. Pääsiäisenvietto on mukava aloittaa, kun ei jää ajankohtaisia töitä roikkumaan.

Blogi vetäytyy pääsiäistauolle. Rauhallista, ravitsevaa ja rentouttavaa pääsiäistä!

Tekstinhuoltoa musiikin tahdissa

Päivän puolikas on vierähtänyt kaupunkisuunnittelua ja kaupunkitaidetta käsittelevän väitöskirjakässärin tekstinhuoltajana. On aina ravitsevaa päästä kurkistamaan tutkijoiden teksteihin ja tutkimushankkeisiin. Sitä voi tekstityön ohessa olla kerrankin tunnontuskitta tiedon salanautiskelijana. Muuten säästän salanautiskelut yksityisiksi iloiksi ja suosin työviestinnässä avoimuutta. Tämän salanautiskelun on kruunannut mieluisa musiikki.

Kirjoittajan ja tekstinhuoltajan kannattaa mielestäni järjestää työskentelylleen mahdollisimman mukavat ja itselle sopivat olosuhteet. Kohtuullisia työrupeamia, väliin taukoja ja pieniä itsensä palkitsemisia (esimerkiksi kupillinen teetä tai kahvia ja makupaloja tai netissä piipahdus tai Hercule Poirot tai Sherlock Holmes iltapäivän ratoksi), ja työ sujuu rattoisasti. Istun koneen ääressä kuulokkeet korvissa, tarkastan tekstiä ja kuuntelen, mitä lystään.

Tämänkertaisen tekstityön tueksi olen kuunnellut seuraavan setin:

• Queenin albumit A Night at the Opera, Innuendo ja The Works
• The Beatlesin Valkoisen tuplan ja Let it be Naked -remasteroinnin
• Yngwie Malmsteenin Rising Force -levyn
• Chopinin pianokonserton nro 1
• Chopinin masurkkoja Horowitzin tulkintoina.

Toimii. Saan työhön puhtia ja lentoa mutta myös rauhoitun ja keskityn. Yhteen tekstiprojektiin sopii melodinen, tempoltaan rauhallinen musiikki, toiseen taas jykevyys ja raisu meno. Hiusstudion markkinointivälineitä käsitellyttä opinnäytettä tarkastaessani kuuntelin Led Zeppelinin How the West Was Won -tupla-albumin ja koko joukon Stevie Ray Vaughnin tex-mex-bluesia.

Mistä valinnat kumpuavat? En osaa sanoa, ne ovat intuitiivisia. Jos jokin ei toimi, vaihdan. Valinnalla on väliä, sillä tilanteeseen sopimaton musiikki pilaa keskittymisen tai tuottaa vääriä viboja. Tänä aamuna olo oli eilisen iltatyön jälkeen väsynyt ja tukkoinen, joten Queen sopi aamun avaukseksi. Musiikki vaikuttaa mielialaan, ja Queenin musiikista piristyn poikkeuksetta.

En silti ilman muuta suosittele käytäntöä kaikille. Joku tarvitsee täydellisen, rikkumattoman kirjoitus- ja tarkastusrauhan.

Kielenhuoltoa rennosti ja suhteellisuudentajuisesti

Opetin kahtena viime lauantaina vapaan sivistystyön kurssilla kielenhuoltoa. Tavoitteena ei ollut nysvätä ja pipertää kaiken maailman nippelinormien kanssa vaan kerrata ja päivittää olennaiset oikeinkirjoitusohjeet.

Mitkä ohjeet sitten ovat olennaisia? Vastaukset taitavat vaihdella vastaajan mukaan. Katleenan esittämä 90 prosentin sääntö on mielestäni kätevä. Samoilla linjoilla olen jo vuosia ollut. Kieli elää ja muuttuu, ilmaisutarpeet ja tilanteet vaihtelevat. Ei ole mielekästä niitata oikein-väärinlistoja kenenkään kirjoittajan pöydänkulmaan tai muistitaululle.

Esimerkiksi pilkun viilauksen saralla käytimme aikaa tapauksiin, joissa pilkku erottaa lauseita toisistaan eli on lauserajalla. Jo perusohjeella "pää- ja sivulauseen väliin tulee pilkku" pärjää pitkälle. Pilkkuteemaa edelsi lyhyt, ytimekäs ja havainnollinen (esimerkkeihin nojaava) peruskäsitteiden katsaus: mitä ovatkaan predikaatti, lause, päälause ja sivulause. Sitten palautettiin mieleen kaksi konjunktiolitaniaa eli alistus- ja rinnastuskonjunktiot.

Useimmat muistavat litaniat peruskouluajoiltaan, jolloin ne on opeteltu ulkoa. Vinkki opetussuunnitelmien tekijöille: joidenkin kielioppiasioiden ulkoa opettelu koituu myöhemmin iloksi ja hyödEhkä muistat vielä nämä tai osan näistä:

Alistuskonjunktiot: että, (niin että), jotta, koska, (niin että), kun, jos, vaikka, kuin, kunnes (jahka, ennen kuin, jos, kun, kunhan, ellen jne., jollen jne., joskin, jos kohta, niin kuin, ikään kuin, kuten, tokko, -ko/-kö

Rinnastuskonjuktiot: ja, ynnä, sekä, sekä – että, ka/-kä, eli, tai, tahi, taikka, joko – tai, vai, mutta, vaan, paitsi (selittävä että)

Fiksu tietää tärkeimmät ohjeet ja osaa soveltaa niitä tilanteen, lukijan ja tekstin tavoitteen mukaan. Kirjoitustapaa on hyvä osata vaihdella. Fiksu osaa myös hyödyntää apuneuvoja, kuten kielen- ja tekstinhuollon oppaita sekä nettisivustoja. Tässä muutama hyväksi havaittu:

Kielitoimiston oikeinkirjoitusopas
Iisa & Oittinen & Piehl: Kielenhuollon käsikirja
Luukkonen: Hauskaa kielenhuoltoa!
Muikku-Werner (toim.): Kielipoliisin käsikirja

Kirjoittajan ABC-kortti
Kielijelppi
Erkki Savolaisen laatima kielenhuollon sivusto

Kirjoitetun yleiskielen tietoinen ohjailu ja yhdenmukaistus on mielestäni hyvä asia, koska siten vältytään yleiskieltä vaativissa kirjallisissa viestintätilanteissa monenkirjavalta kaaokselta. Nippeliviidakko voi ahdistaa, joten kätevämpää on muistaa päälinjat ja tarpeen tullen hyödyntää edellä mainittuja apureita.


Pääsiäisen jälkeisenä perjantaina eli 9.4. on Mikael Agricolan päivä, suomen kielen päivä. Monelle meistä, ainakin käytännössä, ovat muutkin päivät suomen kielen päiviä sikäli, että voimme viestiä niin pienistä kuin suuristakin asioista suomeksi. Se on iso juttu, vaikka kenties itsestään selvän oloinen. 

Mikael Agricolan päivä on hyvä päivä suomensuojelijoiden tempauksille. Käytetään, vaalitaan ja suojellaan suomea silloin. Pidetään ääntä, puhutaan ja kirjoitellaan mukavia suomeksi. Eikä jätetä asiaa siihen vaan askaroidaan suomeksi muulloinkin kun voimme.


Haastan sinut, blogini lukija, käyttämään (määrä)tietoisesti suomen kieltä niin puheessasi kuin teksteissäsikin. Agricolan päivä on siihen sopiva teemapäivä. Otatko haasteen vastaan?

 

Tekstireviisorin iltapäivät

Onpa ollut mukavia iltapäiviä tällä viikolla. Olen saanut uppoutua huoltamaan taiteen asiantuntijan väitöskirjatekstiä, siis toimimaan tekstireviisorina. Olen nauttinut täysin siemauksin, ja aika on kiitänyt huomaamatta. Taisin saavuttaa flow'n. Homma jatkuu ensi viikolla.

Tekstinhuoltajan - tekstireviisorin - ilona on ollut roolien moninaisuus. Tehtävät vaihtelevat oikolukijasta (vähän tylsää) editoijaan, normittajasta ehdottelijaan, vastaajasta kyselijään, auktoriteetista keskustelukumppaniin. Ihanaa!

Wordin kommentointityökalu on kätevä tässä puuhassa. Samoin eri värien käyttö erityyppisiin kommentteihin. Onneksi touhu ei ole vain oikolukua vaan tarjoaa älypähkinöitä purtavaksi. Flow-kokemus päihittää silmien rasituksen ja niskan kipeytymisen. Puoli työpäivää on sopiva annos. Välillä pitää päästä ihmisten ilmoille, vaikkapa opettamaan tai ohjaustapaamisiin.

Illalla tekisi mieli jotakin herkkua. Kääretorttu rahkatäytteineen voisi maistua. Mutta Valio maustetut rahkat eivät innosta. Mistä moinen kirjoitusasu? Valio- maustettu rahka näyttää kieltämättä omituiselta (= kielenhuollon suositus), mutta miksei nimeä muka voi kirjoittaa muotoon maustettu Valio-rahka (tai Valion maustettu rahka)? Silmään tökkivät mainosten ilmaukset Valio maustetuissa rahkoissa, Valio maustetuilla rahkoilla jne.

Sujautan huomiseen eväspussiin hiilihapottoman Novelle-lähdeveden, en Novelle hiilihapotonta lähdevettä. Huomenna onkin sopivasti vuorossa kielenhuoltopäivä. Kyllä, muodolla on merkitystä.

Näin osallistut tekstityöpajaan ja kohennat kirjoitustaitoasi

Pidän työstäni ja yleensä myös sen tekemisestä. Mutta. Hierteet ja kitkat saavat joskus raivon partaalle. Tällä kertaa on kyse tekstityöpajoista ja niissä työskentelystä.

Jotta tekstipajatyöskentely olisi mielekästä ja auttaisi kohentamaan omia kirjoitustaitoja, pitää jokaisen osallistujan - opiskelijan ja opettajan - ottaa tosissaan muutama simppeli asia ja haikailun sijaan toimia. Vedän muutaman tunnin kuluttua erään tekstipajan istunnon ja kolmesta tekstistä kaksi on tullut ryhmälle ajoissa. Seuraus: minä ohjaajana, opponentti pääasiallisena palautteen antajana ja ryhmä vertaispalautteen antajan roolissa olemme voineet valmistautua kahden tekstin tarkasteluun, emme kaikkien kolmen.

Puhutaan aikavarkaista. Ilmaus on osuva, sillä myöhästelijät ja piittaamattomat osoittavat toimillaan, että eivät arvosta toisten aikaa (ehkä eivät omaansakaan). Taustalla voi vaikuttaa eihän tämä nyt ole niin tärkeää -asenne. Toisaalta vaikuttimet eivät ole aina pahansuopia, mutta helposti syntyy vaikutelma välinpitämättömyydestä ja vastuuttomuudesta.

Kiireeseen on näppärää vedota, mutta se on tekosyy. Podemme lähes kaikki kiirettä, mutta sitä voi yrittää selättää jäsentämällä ajankäyttöään. Kiire ei poista vastuuta eikä anna oikeutta laistaa tehtävistään. Unohtaminen on toinen selitys. Ei mene läpi, kalenteri on keksitty ja harva lienee alle kolmekymppisenä niin dementoitunut, ettei muistaisi arkensa asioita.

Vastuu on asia, johon ajatukseni toistuvasti kiertyvät. Jokainen vastaa valinnoistaan, eikä vastuuta voi ulkoistaa. Filosofi Jussi Vähämäen mukaan meitä nykyisen työkulttuurin ihmisiä leimaavat kärsimättömyys ja ikävystyneisyys. Joukon jatkoksi lisään, että meitä leimaa tai vaivaa myös työn pelko. Jos työnä on kirjoittaminen - kuten tekstityöpajassa - voi tulla kiusaus välttää koko touhu viimeiseen asti. Kirjoittamista lykätään, oman tekstin jakaminen voi tuntua vastenmieliseltä. Kirjoittaminen nyt kuitenkin vain on sellainen taito, jonka oppii ainoastaan tekemällä. Pelkkä tekstin tekemisestä lukeminen ei riitä. Ei riitä sekään, että tekstiaihiot muhivat omassa päässä sieltä sen kummemmin ulkoistumatta. (Tästä tuli siis taas saarna.)

Tässä pikaohjeet sinulle, joka osallistut oppijana tekstityöpajaan (korkeakouluopiskelijana, työyhteisön jäsenenä tai vapaan sivistystyön kursseilla):

1. Tutustu aluksi ohjeisiin ja toteutussuunnitelmaan. Bongaa tärkeät käytännön asiat, kuten päivämäärät ja tehtävät.
2. Käytä kalenteria. Kirjaa siihen KAIKKI toimintaa säätelevät määräajat. Noudata niitä, ehdottomasti.
3. Sisäistä oma roolisi tekstipajan osallistujana. Selvitä itsellesi, mitä sinun pitää kulloinkin tehdä, että kurssi rullaisi kitkatta eteenpäin. Tekstipajoissa käsitellään osallistujien tekstejä: kukin esittelee vuorollaan omaansa ja toimii vuorollaan toisten kirjoittajien palautteenantajana.
4. Varaa aikaa kirjoittamiselle. Kirjoittaminen on aikaavievää puuhaa. Ole realistinen ja tee aikatauluun varauksia yllättävien aikaesteiden varalle. Aseta välitavoitteita ja palkitse itsesi, kun olet saavuttanut välitavoitteen.
5. Valmistaudu rooleihisi ja tehtäviisi tekstin tekijänä, opponenttina ja vertaispalautteen antajana. Kun on oma vuorosi esitellä tekstisi, lähetä se aikataulun mukaisesti ja sovitulla tavalla muulle ryhmälle. Esimerkiksi jos teksti pitää lähettää luettavaksi viikkoa ennen käsittelyä, lähetä se viikkoa ennen käsittelyä, älä käsittelyä edeltävänä päivänä. Jos haluat tekstistäsi palautetta, on välttämätöntä, että toimit niin. Muuten sotket ohjaajan ja muiden osallistujien aikataulun. Et kai oleta, että he puurtavat tekstisi parissa käsittelyä edeltävän yön tai kykenevät antamaan sinulle varttitunnin pikapalautteen.
6. Keskity palautteen antajana lukijakokemuksesi erittelyyn rakentavasti, kohdentaen ja perustellen. "Ihan kiva" tai "Oletpa tehnyt ison urakan" eivät ole kohdennettuja palautteita, vaikka sinänsä sympaattisia ovatkin. Tartu tekstin konkreettisiin kohtiin ja kirjoittajan valintoihin. Kysy, pyydä täsmennyksiä, osoita rakentavasti, mikä tekstissä lukijan näkökulmasta toimii ja mikä ei. Älä kommentoi umpimähkään vaan mieti sanomisesi pointti.
7. Ota vertaispalautteen antajan roolisi tosissasi. Lue työpajassa käsiteltävät tekstit etukäteen, tee muistiinpanoja ja valmistaudu kommentoimaan. Siten saadaan keskustelua. Samalla nousee esiin yhteisiä asioita, sellaisia jotka askarruttavat muitakin kuin yksittäistä kirjoittajaa.
8. Älä selittele laiminlyöntejäsi. Kanna vastuusi ja tee parhaasi. Saat tekstipajatyöskentelystä juuri niin paljon kuin olet itse valmis antamaan. Avoin ja utelias mieli on avuksi.
9. Suhtaudu ryhmän jäseniin ja ohjaajaan kumppaneinasi. Arvosta heitä, heidän apuaan ja heidän aikaansa.
10. Arvosta itseäsi ja tekstiäsi. Kehitä itseäsi kirjoittajana määrätietoisesti. Kirjoittaminen on tietoista ja taitoista toimintaa.

Jopas helpotti! Ehkä en sittenkään astu työpajatilaan tänään hapannaamana. Pienet madonluvut pitää kuitenkin lukea, niin asianlaita nyt on. Sitä paitsi suoritusmerkintää ei tule, jos tehtävät ovat tekemättä tai keskeneräisiä. Resurssien (lue: ajan, rahan, osaamisen) haaskaus suututtaa. Niin pitääkin.

Oi ohjaaja, tuo ikävä ihminen.

Mainonnan ja mainoskielen tutkailuviikot

Illalla aloittelemme aikuisopiskelijoiden kanssa mainonnan ja mainoskielen tutkailuviikot. Tästä illasta toukokuun puoleenväliin vietämme aikaa mainoskielen kurssilla, verkossa toimien. Työt tehdään tutkivin ja kehittävin ottein, toiminnallisesti. Tutustutaan markkinoinnin ja markkinointiviestinnän blogeihin, tehdään haastattelumenetelmää soveltaen kenttätyö ja suppeahko mainoskielen projekti. Jokainen tehtävä raportoidaan suullisesti ja kirjallisesti.

Olen linkittänyt verkkoalustan työtilaan monta blogia täkyksi ja oletan, että opiskelijoilta tulee täydennystä. Siellä ovat jo odottamassa mm. markkinointiviestintäyritys Zeeland Society, Janne Kaupin Loippari, Jari Parantaisen Gurumarkkinointi ja Katleena Kortesuon Ei oo totta. Myös yritysten blogeja on tarjolla, esim. Scription valikoima.

On havainnollista ja innostavaa tutustua erilaisten kirjoittajien blogeihin ja selvittää niiden avulla asiantuntijoiden näkemyksiä esimerkiksi mainonnan eri muodoista. Ne inspiroikoot pohtimaan, miksi yritykset ja yhteisöt bloggaavat ja mitä markkinointia tukevia tehtäviä blogeilla voikaan olla.

Kenttätyön ideana on saada haastattelemalla ajankohtaista ja case-perustaista tietoa yrityksen tai non-profit-organisaation mainonnasta jostakin rajatusta näkökulmasta tarkasteltuna. Rajattua teemaa on tarkoitus käsitellä myös lähteitä hyödyntäen: kenttätyön aineistoa suhteutetaan tietoperustaan. Teemana voi olla vaikkapa viraalimarkkinointi, suoramainonta tai sosiaalinen media yrityksen tai non-profit-organisaation mainonnassa.

Projektityössä opiskelija tekee pienimuotoisen mainostekstien valikoiman jollekin todelliselle toimeksiantajalle. Toimeksiantajan tarpeet ja toiveet selviävät - toivottavasti - alkuneuvottelussa, jossa opiskelija sopii teettäjän kanssa, mitä tekstejä tekee. Joku voi tarvita suorakirjeen, toinen myyvän nettitekstin, kolmas yritys- tai tuote-esitteen.

Kurssilla myös keskustellaan pienryhmissä ja yhteisesti. Aloitamme WebEx-istunnolla, mikä hiukan jännittää, koska en ole aiemmin käyttänyt tätä virtuaalista kokous- ja neuvottelupalvelua. Onneksi läsnä on assistentti, joka voi oikoa hölmöilyni ja vastata asiantuntemattomiin kysymyksiini ;)

Aihe on koettu kiinnostavaksi ja on sikälikin hauska, että aineistoa on ympäristö pullollaan. Havainnoitavaa, analysoitavaa ja arvioitavaa riittää. Perinteiset käsitykset mainonnasta ovat murroksessa. Oppikirjoissa sanotaan, että mainonta on maksettua, tunnistettavan lähettäjän harjoittamaa viestintää, jonka tarkoitus on johtaa tuotteen tai palvelun ostopäätökseen.

Maailma on totisesti  muuttunut: läheskään kaikki mainonta ei ole maksettua eikä lähettäjää voi aina tunnistaa. Mediamainonnassa käytetään maksettua, omaa ja ansaittua mediaa; suoramainonta voi olla perinteistä mutta yhä useammin sissimarkkinoinnin tunnusmerkit täyttävää, ambient-mainontaa. Mainonnan maailma on monisyinen ja -muotoinen. Taitavasti käytetty mainoskieli tekee uteliaaksi, vetoaa järkeen ja tunteeseen, parhaimmillaan oivalluttaa ja ilahduttaa - tai ärsyttää.

Onko mainonta kuollut tai kuolemassa? Tuskin. Jotkut kuitenkin ovat sitä mieltä, ehkä tahallaan provosoivasti, että mainonta on menneen talven lumia. Heihin kuuluu Niken markkinointijohtaja Simon Pestridge, joka on sanonut näin:

“We don’t do advertising any more. We just do cool stuff… It sounds a bit wanky, but that’s just the way it is. Advertising is all about achieving awareness, and we no longer need awareness. We need to become part of people’s lives and digital allows us to do that.”

Lisää Pestridgen näkemyksistä voi lukea markkinointiviestintäkonserni Zeeland Societyn blogista.