Äidille 9.5.

Äideille on kirjoitettu ylistäviä, rakastavia ja kaipuun kyllästämiä runoja. Ruusut, kortit ja kakut kuuluvat äitienpäivään, samoin lahjat. Viimeksi mainittuja eivät puolisot kuulemma oikein osaa hankkia. Kattila tai rikkaimuri eivät todellakaan kuulu toivelahjoihin, sen sijaan hemmotteluhoidot, korut ja tuoksut ilahduttavat monia.

Vietin äitini kanssa hänen viimeistä äitienpäiväänsä kolme vuotta sitten. Päivään kuului totutusti äitienpäivälounas, kukkia, kortti, kakku ja kuohuviini. Monesti annoin lahjaksi kirjan, mutta kun näkö heikentyi, lahjapakettiin päätyi yleensä jokin vaate, jota äiti oli toivonut.

Kolmena äitienpäivänä olen vienyt hänen haudalleen kukkia. Niin tänäänkin. Äidin menetys jättää jäljen loppuelämäksi. Ajattelen häntä joka päivä. En ole jämähtänyt suruun, mutta kaipausta en voi enkä halua kieltää. Elän elämääni mutta muistelen häntä päivittäin.

"Vielä on ihmisiä
jotka muistavat sinut.
Vielä on kirjeitäsi, käsialasi
   kiinteä virta
käpertyvällä paperilla,
sylisi muisto, hymysi voima,
         hiustesi tuoksu,
askeltesi musiikki.
Vielä on puheesi sointi, käsiesi valo,
pysähtyneen yösi kaiku.
Vielä on huoneissani, ovenpielissä,
     ikkunanpuitteissa
poistumisesi kaunis jälki."

(Tittamari Marttinen, Savun negatiivi, 1991)

"Kaikki äidit matkustavat ykkösluokassa
      toukokuun toisena sunnuntaina:
ruusuihin käärityt sanomalehdet,
itse letitetyt annihelenat,
rypytetyt karjalanpiiraat,
juhlamokan tuoksi.

Toukokuun ensimmäisenä sunnuntaina:
pesevät ykkösluokan vaunun ikkunat,
puunaavat lattiat,
kattavat pitopöytää kiskoille.

Toukokuun kolmantena sunnuntaina:
ajavat veturia,
murehtivat jokaisen matkustajan,
nostavat matkalaukut vaunusta,
pyyhkivät pölyt poikiensa puvuista,
tyttäriensä takit sukivat hiuksista.

Oi äitejä marimekoissaan:
kiittäkää kiittäkää kiittäkää.

(Pertti Alaja, Hyvää yötä, Kleopatra, 2007)