Hiukan hätäinen postaus aikataulujen puristuksessa - aiheina suositteluetiketti sosiaalisessa mediassa ja oppimiskeskustelut Twitterissä.
Santtu Toivonen kirjoittaa Tietoviikossa sosiaalisessa mediassa harrastetun suosittelun mainioista ja arveluttavista puolista. Some tarjoaa touhuun näppärät työkalut, mutta maltti on valttia. Suosittelu voidaan mieltää tuputukseksi, suosittelija suosittelemansa yhteisön sanansaattajaksi. Mutta tutussa piirissä sillä on vetovoimaa ja tehoa.
Olen toisinaan Twitterissä tviitannut eteenpäin viestejä ja linkkejä, joita olen pitänyt jakamisen ja kommentoinninkin arvoisina. Olen siis toiminut kuten moni muukin. Itse en niitä saadessani yleensä ärsyynny vaan joko tutustun kiinnostuneena tai jätän sivuun ilman sen suurempaa huomiota - riippuu miten asia tai esitystapa puhuttelee tai mistä se on peräisin.
Heli Nurmi on pedagogi, joka pitää Verkko-opettajan palapeli -blogia. Viikonlopun postauksessaan hän kertoo opiskelevansa Twitterin käyttöä. Nurmi pohtii learnchatiä eli somessa käytävää oppimiskeskustelua. Hän on löytänyt Riitta Suomiselta nasevan kuvauksen; Suominen on "kielipoliisina" osallistunut oppimiskeskusteluun, jota Twitterissä käydään torstaisin.
Nurmen ja Suomisen pohdinnoista voi itse kukin verkossa opettava saada virikkeitä tulevaa lukuvuotta varten. Sitä odotellessa kannattaa kuitenkin nauttia kesästä, joka on aivan pian ilonamme (esimakua on jo saatu hienosti).
Vanhan kirjasuomen sanakirja 10 vuotta verkossa
1 päivä sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti