Oi ihana toukokuu

Toukokuu on opettajille riemun ja raivon kuukausi. Lukuvuoden urakointi alkaa olla lopuillaan (tai no ei ihan, hähää), samoin (veto)voimat. Sitä miltei sammuu kalkkiviivoille...Kysy opettajalta myöhemmin, millainen hänen toukokuunsa oli. Melkeinpä lyön vetoa siitä, ettei poloinen muista kuukaudesta juuri mitään.

On mukavaa seurata, kun arvioitavien ja kommentoitavien tekstien pino vähitellen pienenee. Tuo "vähitellen" toisaalta vimmastuttaa. Tuo ja tuokin vielä, eivätkö ne koskaan lopu. Ja samaan aikaan: tuotoksiin on kiehtovaa tutustua, vaikka silmiä jo kirvelisikin ja univelka huutaisi maksueräänsä. Esseitä, raportteja, oppimistehtäviä tulee uniinkin. Opinnäytetyöt kummittelevat päivin ja öin.

Luulisi noista jo saavan tarpeekseen, mutta mieli vaatii muutakin tekstiravintoa. Tähän hätään on löytynyt Mark Twainin hävytön kirja 1800-luvun Välimeren matkailusta (Vanhaa Välimerta ristiin rastiin, Savukeidas). Kirja on rattoisa ja yksioikoinen ja varsin viihdyttävä. Tässä ote Twainin matkakertomuksesta:

"Haluaisin jäädä tänne [Genovaan]. Mieluummin en lähtisi enää eteenpäin.

Jossain Euroopan kolkassa voi olla kauniimpiakin naisia, mutta epäilen sitä vahvasti. Genovan asukasluku on 120 000 ja heistä uskoakseni kaksi kolmasosaa on naisia, ja näistä ainakin kaksi kolmannesta on kauniita.
He ovat yhtä muodikkaita, tyylitietoisia ja suloisia kuin ihminen voi olla ilman, että hänet ylennetään enkeliksi.

Enkelit eivät kuitenkaan ole uskoakseni kovin muodikkaita."

Lukunautintoni tärvelee kuitenkin se tosiseikka, että kirjasta puuttuu kokonaisia aukeamia. Olen bongannut tähän mennessä jo puolen tusinaa tyhjää aukeamaa, mikä saa minut vimmoihini ja raivon partaalle. Tämä ei jää tähän. Kun ehdin, otan yhteyden kustantajaan (jonka kirjoja olen mieluusti suosinut ja suosin, jos raivoni laantuu ja asiaintila saa suotuisan päätöksen).

Toinen iltalukemisilo on ollut Pia Ingströmin omaelämäkerta-sivistysromaani-essee-tekstilajiblendi nimeltä Äitiä ikävä. Upea muistelukirja, älykästä ja vetoavaa proosaa.