Pekonen ja Karonen, ihanat miehet lehdessä

Osmo Pekonen ja Vesa Karonen ovat ihania miehiä HS:ssa. Pekonen riemastutti tänään sunnuntaisivuilla Minä rakastan -palstalla tekstillään "Vaskinen muusani vaikenee edessäni". Karonen viihdytti eilen kuten niin usein muulloinkin tv-sivuilla Kanavalla-lohkaisullaan "Viimeinen haastattelu".

Pekonen, muusa ja Manninen

Pekonen paljasti jutussaan, että runot edustavat hänelle totuutta ja elämä harhaa. Runotar ei lukemma suostu puhumaan hänelle, vaikka hän hallitsee runomitat. Hänen tekstinsä on terävä ja hauska, todellinen sunnuntaipäivän ilo. Pekosen mukaan "Suomi on runollinen kansakunta, joka on luotu 'auroin, miekoin, miettehin', ja hän jatkaa: "Runous ja muukin taide syntyy, kun sisältö ja muoto oikealla tavalla kohtaavat. - - tarvitaan muusain suosio ja suostumus."

"Mut vain se, ken vaipuu, se sävelet saa vain", runoili Otto Manninen, joka on Pekosen ja minun yhteinen ihailun kohde. Manninen hallitsi runomitat, vaikkei runoilijoidemme kepeimmästä joukosta ollutkaan P. Mustapään tapaan (joka myös hallitsi runousopin ja säkeiden säädöt).

Mannisen Modus vivendi on alati rakas, ja siinä olisi sanomaa kaiken maailman tosi-tv-fanittajillekin. Sen viimeisessä osassa Manninen tiivistää:

"Tunnolle kapalo kaavan, tuskalle kapulavyö,
näyttämätöntä haavan ei susi sutta syö."

Kyseinen runo on kuin arvoitus ja kieleltään supisuomea.


Karosen kuuntelukierroksilta
 
Vesa Karonen kuuntelee radiota ja poimii iloksemme kielen ihmeitä. Lauantaina hän hersytteli Matti Vanhasen puheeseen ilmestyneestä murrepiirteestä, geminaatiosta eli konsonantin kahdentumisesta. Vanhanen puhui pääministerin haastattelutunnilla ja sanoi, ettei puutu työriitoihin vaan "niitten samojen ihmisten pittää sopia". Yhteistyötäkin pitäisi kuulemma käytännön asioissa pystyä "tiivistämmään".
 
Karonen herkistelee toteamalla, että geminaatio katoaa, jos on vakavasta asiasta puhe. "Erityisesti pahimmin velkaantuneiden maiden pitää [ei: pittää] nyt kiristää..."
 
Karonen haluaisi seurata, miten Vanhasen geminaatio kehittyy. Hauska ajatus. Jutun lopussa hän ehdottaa, että seuraava pääministeri voisi hoitaa mediasuhteensa pelkillä Seitsemän veljeksen sitaateilla - kun ensin lukisi kirjan.
 
Aika velikultia ovat, Pekonen ja Karonen.
 
Läheltä liippaa, osuu ja uppoaa
 
Osasi se Kirstinän Väinökin. Puhetta-kokoelmansa proosarunossa Kirje hän puhuttelee ja ironisoi. Siten hän osoittaa lukijalleen, että kielen kykyä johtaa ihmiset toivottuihin tekoihin ja tapahtumiin on vahvasti liioiteltu.
 
"Täällä asuu eräs suomen kielen lehtori. Hän on lähettänyt
minulle kirjeessä runon. Se on rivo, eikö sinustakin?
Se on tällainen: Ota pois kengät, sukat,
alushame, paita, rintaliivit, housut,
jos sinulla on,
oi muusa.
Pue yllesi kuin tyhjää vain
suomen kieli."
 
Kirstinä viisti runollaan tosi läheltä...