Viimeistelyn puute tuohduttaa 1

Kirjojen kieliasun viimeistelemättömyys on tuohduttanut jälleen. Viikonloppuna oli aikaa lueskella mielikirjoja, joiden sisältö ravitsikin mutta joiden julkaisukuntoa olisi kernaasti voinut vielä parantaa. Otoksessa oli kolme julkaisua, jotka edustanevat laajempaakin joukkoa:

1. Philip Rothin Tuohtumus (romaani)
2. Kari Hotakaisen Ihmisen osa (romaani)
3. Saku Tuomisen ja Katja Lindroosin Ravistettava (tietokirja, kiitos vinkistä Ei oo totta -blogin Katleenalle).

Jokainen kirja tempaisi mukaansa ja soi lukunautinnon. Mutta. Näihin henkisiin herkkuihin oli joku kokki lisännyt liikaa maustetta nimeltä painovirhe. Viimeistelemättömyys huokui jokaisesta. Yhyy. Ei mennyt nautinto pilalle, mutta sivumaku ei ollut miellyttävä. Kirjat ovat aika kalliita, joten sopisi olettaa, että rahalle saa kaikin puolin laadukkaan vastineen. Ehkäpä viimeistelyn vaatima menoerä kohdennetaan markkinointiponnistuksiin, vaikka moni kirja lopulta päätyykin kirjakauppojen alennuslaareihin. Kiire näkyy jäljessä.

Satunnaista poimintaa:

• Rothin romaanissa mainitaan usein filosofi Bertrand Russell. Lähes poikkeuksetta romaanikäännöksen lehdillä luki Betrand. Sivistävää? Lähinnä häiritsevää ja huolimatonta. Vähemmästäkin iskee tuohtumus, kun Tuohtumusta lukee. Mutta Rothin romaani on hieno "kehityskertomus" nuorukaisen elämästä, johon valinnat ja valitsemattomuudet lyövät kohtalokkaan leimansa. Se on myös kertomus erilaisista umpioista, joihin nuori, elämännälkäinen ihminen on tukehtua. Ehkäpä viimeistelemätön painoasu antaa lukijalle lisäpuhtia, adrenalinisoi häntä - mene tiedä. Vieroksumani lisämauste ei siis pilannut henkistä gourmet'ta.
• Hotakaisen romaanin sivuja kirjailevat mm. viiva- ja sijamuotolipsahdukset. Esim. " - -'mä sanon kuule sulle' –tyyppisiksi lauseiksi" ja "- - se tuntui ainoalta, jota piti paikkansa". Pikkujuttuja? Tavallaan toki, mutta toistuessaan myös häiritseviä.
• Ravistettava. Omskakas -kirja on ilmeisen nopeasti tehty virike- ja opaskirja. Sekin on sisällöltään innostava ja avaa uusia näkökulmia asiantuntijatyöhön, kuten muutoksessa elämiseen, asenteiden ravistelemiseen ja ideointiin. Kiire näkyy kuitenkin senkin olomuodossa. Tekstissä on siellä täällä tahatonta toistoa, väärin kirjoitettuja yhdyssanoja ja omituisia merkkejä kirjainten paikoilla.

No mutta, who cares? Mitä välii? Kyllä on. Hyvä sisältö ansaitsee kunnon ilmiasun ja kieliasun. Aina, kun on julkaisuista kyse.