Pätkälukijan mieleenmuistumia

Luen tällä haavaa kirjoja pätkittäin, koska vuorokausirytmi on säpäleinen eikä yhtäjaksoista keskittymisrauhaa ole nyt suotu. Jatkoin kotimatkalla lähibussissa Katleenan kirjan lukemista. Kokeilen, millaista on kirjoittaa mieleenmuistumia ja kommentteja vaiheittain lukutuokioiden innoittamana. Jos kokeilu johtaa sirpaleisiin, lienee kokonaisuuden sulattelun jälkeen aika vetää mietelmiä yhteen. Siis pätkälukijan pätkäpalautetta ;)

Ehdin bussin kyydistä nauttiessani lukea Avaa tästä -oppaan lukua 3 Rakenna valmennus palikoista. Lukua höystävät lukuisat maukkaat tapausesimerkit, jotka perustuvat kirjoittajan kokemukselliseen, henkilökohtaiseen tietoon. Sitä taas lukija voi peilata omaan kokemukselliseen tietoonsa ja saattaa tiedot vuoropuheluun mielessään.

Luku 3 alkaa virkeästi ottamalla kantaa totunnaisten koulutus- ja esiintymisoppaiden painottamiin suunnitteluoppeihin. Kokenut tietää, että koulutuspäivät eivät suju valmiiden nuottien mukaan. Jos tekee tiukan kässärin, voi olla varma, ettei siinä voi eikä ole järkevää pitäytyä. Olen tismalleen samaa mieltä siitä, että ankaralla suunnittelulla saa tilaisuudesta hengettömän.

Suunnittelu-sanan merkitystä voi toki miettiä eri suunnista. Jos sillä ymmärretään tarkkaa ennakointia (tai epätoivoiseksi tuomittua yritystä ennakoida yksityiskohtia myöten), en kannata suunnittelua. Jos sen merkitykseksi antaa jotakin sentapaista kuin esityö, kouluttajan "kotiläksyt" tai tilaisuuden sisällön ja kulun hahmottelun, olen sen kannalla.

Kouluttajan suhde koulutuspäivien tms. suunnitteluun varmaan vaihtelee kouluttajan persoonan ja temperamentin mukaan, samoin kokemuksen ja kertyneen positiivisen rutiinin mukaan. Itse olen aika introvertti ihminen ja koen oloni hyväksi, kun ennen koulutusta teen omat kotiläksyni. Niihin kuuluu tilaisuuden teemaan, tavoitteisiin ja ryhmän koostumukseen tutustuminen, ja näitä seikkoja Katleenakin oppaassaan tähdentää. Tutustun siis niihin mutta lisäksi piirtelen miellekarttoja ja teen listauksia. Laadin itselleni alustavan aanelosen, johon kirjaan luetelmin tilaisuuden sisältöä ja kulkua koskevat aatokseni - ja varaudun muutoksiin, jotka ovat yleensä väistämättömiä.

Miellekartat ja listaukset auttavat minua hahmottamaan koulutuksen kokonaisuuden ja kutomaan siihen löyhän juonen sekä etsimään tietoainesten, keskustelun ja harjoitusten rytmitystä. Takataskussa pitää aina olla vaihtoehtoja ja muutoksiin tulee olla varautunut.

Kirjan luku 3.1 sisältää kätevän palikka palikalta -matriisin, joka havainnollistaa koulutuksen sisältöjen käsittelyn erilaisia keinoja. Tilannetaju on soveltajalle tärkeää: mikä toimii jossakin tilanteessa, voi olla täysin toimimaton toisessa. Ryhmän koko ja dynamiikka, vireystila, aikataulumuutokset, ryhmän tarpeet ja jopa koulutustilan ominaisuudet vaikuttavat valintoihin.

Luvussa 3.2 Katleena esittelee joukon konkreettisia ja hyviksi todettuja keinoja päivän aloitukseksi. Itsestään selvää ja hyvän etiketin mukaista on esitellä itsensä ja taustayhteisönsä, ellei tunne ryhmää ennestään. Alkurutiineihin kuuluu kertoa myös päivän toimintatavat ja aikataulu. Korrektia käytöstä on sekin, että esittäydytään, ellei ryhmä ole kovin suuri tai tilaisuus lyhyt. Alun jännittynyttä tunnelmaa voi laukaista soveltamalla paritutustumista tai jakamalla aamun ajatuksia. Kun on tutustuttu ja päästy virittäytymään, voidaan jatkaa vaikkapa porinaryhmissä (tämä on Reetta Kosken Ideapakasta).

Kouluttajan tehtävä on huolehtia siitä, että pysytään aikataulussa ja että taukoja on sopivasti. Kouluttaja tarkkailee tilanteiden kulkua. Jos aikataulu on vaarassa lipsua osallistujien kysymysten takia, kouluttaja arvioi, mitkä kysymykset ovat niin tärkeitä, että niihin vastataan ja niistä keskustellaan, vaikka jostain muusta asiasta sitten tingittäisiinkin. Toisaalta hän sanoo tarvittaessa myös, milloin jokin kysymys ei vie asiaa eteenpäin, jolloin siihen on turha juuttua pidempään. Hyviä nostoja ja vinkkejä!

Tarina- ja taukojumppa tai jokin muu aktivointitapa on tarpeen rytmittämään tilaisuutta ja tuomaan vaihtelua. Mielenkiinto säilyy paremmin, jos tilaisuus ei ole tasapaksusti tietopainotteinen. Kirja antaa ideoita käytännön sovelluksiksi sekä suosituksia eri tilanteisiin.

Luvun 3 lopussa on ehdotuksia lopetuksen "solmuiksi". Lopetus jää mieleen, joten siihen on syytä keskittyä kunnolla. "Ei mulla sitten muuta" -tyyppiset lopetukset ovat likilaskuisia ja pilaavat muuten toimivan kokonaisuuden. Katleena esittelee lopetussolmuina iltasadun, rentoutusharjoituksen, vahvuuslaput, loppuarvoituksen ja napakan huoneentaulun. Lukekaa lisää itse kirjasta. Esimerkit antavat vinkkejä sovellusmahdollisuuksista.

Tässä yhteydessä haluan mainita Reetan Ideapakan, jossa on mahtiannos erilaisia aktivointi-, ideointi- ja virkistystekniikoita. Sovelsin lauantain koulutuksessa mm. porinaryhmiä ja tuumatalkoita. Seuraavassa tapaamisessa saattaa olla minuuttikierroksen, bullshit-bingon ja ketjukirjoittamisen vuoro. Voi tietysti käydä niin, että ennakkohahmottelu hajoaa ja silloin on kouluttajan kaivettava takataskustaan tilanteeseen sopivia keinoja. Ehkäpä se ryhmän seuraava kerta saa ilokseen ja hyödykseen vahvuuslaput tai iltasadun.

Onpa voimaannuttavaa saada virikkeitä kollegoilta. Mitähän kirjan luku 4 tuo tullessaan...