Kokeilu tehdään ilman otsaryppyjä mutta tosissaan. Irrotella saa, kunhan porukka jotakuinkin pysyy asiassa. Epäilen, että ohjeistukseni on ollut ylimalkaista ja aukkoista. Jospa se kuuluu leikin henkeen.
Viikko on ollut repaleinen ja muutaman kerran olen jo luullut hautautuvani tekstien (onneksi en tuhkan) alle. Kypsyyskokeita, kandiseminaaritöitä, opinnäytteitä, kehittämisraportteja, tenttejä on kevät tulvillaan. Pilkon luku-urakkaa vaihtamalla tekstipinosta toiseen sekä piipahtamalla toisten blogeissa, Twitterissä ja lukemalla kirjoja.
Katleenan Avaa tästä -kirjalle kiitos mm. siitä, että se suo mahdollisuuden pätkälukemiseen. Kolleganikin, markkinoinnin opettaja, innostui kirjasta ja sen otteesta, argumentit suunnilleen samat kuin omani: rento, hauska mutta oikeaa asiaa kohderyhmälle suunnatusti. Pätkälukutekniikkani johdatti minut luvun 4 Sisällöt läpi. Teksti ei tuota tuskaa, omat oivallukset kylläkin ;)
Luvun 4 annista koin tärkeiksi kouluttajan ohjeiksi nämä:
- Keskity kouluttajana sisältöihin, jotka osaat.
- Omaksu vieraat sisällöt vähitellen (niitä on välttämätöntä omaksua, ellei halua rutinoitua ja jäädä paikallaan polkemaan) ja hivuta ne omiin koulutuksiin vähä vähältä.
- Suunnittele uudet, itselle vieraat sisällöt hyvin.
- Tarjoa osallistujille mahdollisuus harppaukseen - etäämmäs tutusta ja turvallisesta -, vaikka harppaus tuottaisikin epämukavuutta heille ja itsellesi.
- Nivo ylätason asiat konkretiaan ja taas ylätasolle. (Tässä kohdin kirjassa on mainio havainnollistus ns. parin minuutin diojen kyhäyksestä, asiasta josta kouluttajana ei tiedä tarpeeksi.)
- Tue väitteitäsi tapausesimerkein ja tarinoin. Havainnollista, tee konkreettiseksi.
- Kysy.
- Kaivaudu asiantuntijuuden kaavusta, käytä osallistujille tuttuja sanoja ja ilmauksia. Opettele asiakkaan sanat. (Tämä on tosi tärkeää. Moni koulutuksen tilaaja nykyään jo edellyttääkin talon termien tuntemusta ja käyttöä.)
Ylätaso: "Esitä asiasi ymmärrettävästi" (kohderyhmänä "maallikot", oma roolisi asiantuntijan)
Konkretia:
Käytä yleiskieltä ja tuttua kieltä.
Vältä vaikeita käsitteitä ja sanoja.
Jäsentele tekstisi/esityksesi kohderyhmän kannalta johdonmukaisesti.
Havainnollista esimerkein, tarinoin ym.
Pinnan alla piilossa: "Uskovatko he minua, jos en kirjoita/puhu kuin kollegoilleni?"
Olen käyttänyt tästä aiheesta tekstinäkökulmasta katsoen esimerkkinä Elisa Juholinia, organisaatioviestinnän asiantuntijaa, ja hänen kolmea tekstiään samasta aiheesta eli työyhteisöviestinnästä. Juholin on osannut sovittaa tekstinsä kohderyhmille ja tavoitteisiin:
- Tutkimusraportti Työyhteisöviestintä 2010 on tieteellinen teksti ja suunnattu lukijoille, joita tutkimus kiinnostaa ja jotka tarvitsevat siitä täsmällistä, yksityiskohtaista ja argumentoitua tietoa.
- Viestinnän vallankumous -kirja on oppi- ja käsikirja ja kirjoitettu sen mukaisesti. Se on informatiivinen mutta yleiskielinen. Siinä käytetyt termit ja käsitteet on määritelty. Lähteet on mainittu.
- Helsingin Sanomien Vieraskynä-palstalla julkaistu mielipidekirjoitus on yleistajuinen asiantuntija-artikkeli, jonka lukijoiksi voidaan ajatella kuka tahansa lehden lukija, siis "maallikko". Artikkelin teksti on yleiskieltä, virkkeet ja lauseet mutkattomia. Tekstin ei ole tarkoituskaan argumentoida syvällisesti. Tätä artikkelia ei löydy sähköisesti, mutta pari Juholinin Vieraskynä-juttua kylläkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti